Oireista

Oon siitä aiemmin varmasti kirjoittanutkin, miten oon aina ollut kova kuvittelemaan vaikka mitä oireita. Alkuun varsinkin. Kaikenmaailman viluisesta olosta valkovuodon koostumukseen on tullut googleteltua ja heti on tuntosarvet nousseet pystyyn, että "jokohan nyt"..

Ainut oire mitä vähän kummastelin ennen testin tekoa, oli närästys. Muistaakseni se alkoi lauantaina ja maanantaina tehtiin testi. Oltiin oltu perjantai iltana kaveripariskunnan kanssa leffassa ja syömässä ja aluksi ajattelin närästyksen johtuvan siitä ruuasta mitä söin. Mutta sit se jatkuikin viikonlopun yli. Toinen mikä oli, että mun lempijuusto haisi mun nenään tosi pahalle. Mistään näistä ei kyllä mikään testailuhimo yltynyt muistaakseni, lähinnä taisin ajatella, että "joopa joo, nää on taas näitä". :D

Maanantaina oltiin miehen kanssa ruokakaupassa, jossa mies sitten ehdotti, että ostetaan nyt vaan testi ja tehdään jo. Torstai oli virallinen testipäivä. No me ostettiin, mutta matkalla kotiin tulin jo katumapäälle. Tuntui jotenkin kauhealta ajatella, että nyt kun voisin olla raskaana, testin teon jälkeen pitäisi siirtyä siihen ei-raskaana tilaan taas. Yhtään en osannut ajatella, että voisi plussa tulla. Sovittiin sitten miehen kanssa, että kotiin päästyä minä pissaan kippoon ja mies tekee sen, eikä kerro mulle tulosta. :D No näin tehtiin ja keittiössä odottaessa meinasin jo miehelle huudahtaa, että älä tee sittenkään. Olisinhan miehen naamasta tuloksen kuitenkin osannut lukea. Siinä samassa mies kuitenkin huusi vessasta, että "tää tais mennä pieleen, tää koko tikku meni ihan keltaseks".

Oltiin ostettu pregcheckin pakkaus, missä oli kaksi testiä ja kyllähän se mua seuraavana aamuna poltteli koko ajan. Herätessä pissasin kippoon ja pitkään siinä jahkailin, että teenkö vai en. Miehen herätin ja kun sekin sanoi, että tee nyt vaan niin tein sen sitten. Kyllä siinä piti pari kertaa katsoa uudestaan, että näänkö nyt ihan tosissaan oikein. Sitä testiä ihmetellessä mies sitten sanoi, että oli se kahta viivaa näyttänyt jo edellisenä päivänä, oli vain hätäpäissään keksinyt jonkun selityksen, kun lupasi ettei kerro mulle. :D

Taisi olla viikolla viisi, kun mulla alkoi sitten kova pahoinvointi joka ajoikin mut sairaslomalle reiluksi kuukaudeksi. Mutta tosiaan, mitään selvää oiretta ei siis ennen testin tekoa ollut. Sitten jälkeenpäin vain osasin yhdistää, että olikin olleet totisesti raskausoireita.

12+2

Pitkään olen ollut täällä hiljaa, enkä ole myöskään vastannut teidän kommentteihin, anteeksi siitä.

Uskomatonta, mutta totta, juhannusviikolla tehtiin positiivinen testi tai oikeastaan kuusi sellaista. Useampi niitä piti tehdä, ennen kuin uskoin todeksi. Meillä oli tosi epäuskonen olo ennen testipäivää. Sen jälkeen, kun kivut hellitti ja pääsin sairaalasta kotiin, todettiin miehen kanssa molemmat autossa, että kyllä se niin ihme olisi jos se alkio olisi tuosta hötäkästä huolimatta vieläkin matkassa mukana. Testipäivää odotettiin aika lannistunein tunnelmin.

Kyllä se niin uskomattomalta tuntui, kun ne kaksi viivaa ensimmäistä kertaa elämässä näki omassa tikussa. Viivat alkoi siihen samantein piirtymään, juoksin testi kädessä näyttämään miehelle ja itkin vaan. Koko loppupäiväkin meni vain pillahdellessa itkuun vähän väliä.

Kyllä mua samantein alkoi pelottamaan, että mikä tahansahan voi mennä vielä pieleen. Ihmeen rauhallisena kuitenkin kaikenkaikkiaan osasin olla, kun taas yritysaikana stressasin ja murehdin koko ajan ja ihan kaikkea mahdollista. En ole aiemmin kirjoittanut täällä, kun miehen kanssa sovittiin, että kerrotaan aluksi vain ihan lähimmille ja tätä blogia seuraa muutama meidän tuttu ketkä ei vielä ennen eilistä tienneet.

Eilen oltiin siis pitkän odotuksen jälkeen nt-ultrassa, jossa kaikki oli hyvin. <3