Liian iso pala kerralla?

Mulle varmaankin vaikeinta koko tänä yritysaikana on ollut alati raskautuneet työkaverit. Laskin juuri, että sinä aikana, kun me ollaan yritetty lasta, on työkavereistani viisi saaneet vauvan, kolme muuta on parasta aikaa raskaana. En tiedä, miksi tätä piti nyt edes alkaa nyt miettimään.

Tätä on ehkä joidenkin vaikea ymmärtää, mutta olen viettänyt monen monta vaivautunutta hetkeä työpaikalla, kun siellä ollaan iloittu jonkun vauvaa. Oon kirjoittanut tästä kyllä ennenkin..

Silloin, kun yritystä oli takana vasta vähän, muistan haaveilleeni siitä, kuinka olisi kiva olla töissä, kun maha alkaisi pyöristymään ja asiakkaatkin saattaisivat huomauttaa siitä. Oon odottanut sitä niin kauan, että pääsisin jäämään töistä äitiyslomalle. Ei sitä hetkeä vain koskaan tullut mulle,

Alanvaihtoa on miettinyt jo tosi pitkään. Nykyisessä työssäni ja työpaikassani olen vain jatkanut olemista, koska "sitten on niin helppo vakituisesta työpaikasta jäädä äitiyslomalle". Oon toki pitänyt työstäni, mutta kaipaan vaihtelua jo aika kipeästi. Viime talvena jokin katkaisi kamelin selän. Ehkä se oli rohkaiseva keskustelu yhden työkaverin kanssa, joka oli jatkanut opiskeluita ja vaihtamassa koulutustaan vastaavaan työhön tyytyväisenä päätöksestään tai jokin muu, mutta jokin sai mut hakemaan kouluun.

Ennen kuin tieto koulusta tuli, olin puoliksi toivonut, että en pääsisi, jotta mun ei tarvisi tehdä sitä päätöstä. Kuitenkin, kun sähköposti koulusta tuli, en ehtinyt lukea sitä edes loppuun, kun olin niin innoissani ja soitin heti miehelle, siskolle ja tädille ja kerroin. Päätin ottaa opiskelupaikan vastaan. Kerran on känyt mielessä, että tulikohan haukattua liian iso pala kerralla, kun tilanne on tämä. Koen kuitenkin, että vaikka koulusta tulisi mulle stressiä, on se kuitenkin parempaa stressiä, kuin tuo työ, joka on vaivannut mua jo pitkään. Olen selvittänyt paljon asioita ja jos ja kun niin käy, että saamme vauvan näillä hoidoilla, voin keskeyttää opintovapaan ja koulun ja jatkaa koulua äitiysloman jälkeen.

Nyt on siis vain odotettava ja katsottava mitä tapahtuu. Niin kuin ennenkin. Huomenna meillä on ultra polilla, kerron siitä sitten myöhemmin.

                                   

Parempaan päin

Ilmeisesti viime purkauksestani oli jotain hyötyä, koska menkat alkoivat päivä sen jälkeen, kun tänne avauduin. Itsekseni vain hymyilin työpaikan vessassa, kun huomasin sen. Enpä oo sitten aikoihin ollut niin onnellinen menkkojen alkamisesta mitä nyt olin. :D Seuraavana päivänä soitin polille ja nyt eletäänkin jo viidettä kiertopäivää.

Gonal-f pistokset aloitettiin torstaina, 150ky iltaisin. Ensimmäinen pistos jännitti, kun oli ollut vähän taukoa pistämisestä. Muuten on mennyt hyvin. Mies on joka kerralla ollut vieressä lukemassa ohjeita ja tukijoukkona. Tänään on vaan pistettävä yksin, kun mies on yövuorossa. Soitan kyllä hänelle tuossa kohta ja laitan kaiuttimen päälle. Hän saa muistuttaa mua, että pidän sitä nappia pohjassa siihen asti, kun neula on irti mahasta. Gonal-f:n kynä on siitä erilainen, että sitä kynän päässä olevaa mäntää pitää painaa koko ajan, eikä saa laskea irti, kuin vasta sitten, kun neula on irti ihosta. Hoitaja sanoi, että se voi vetästä kudosnesteet kynän sisään jos sen laskee jo silloin, kun neula on vielä ihossa. Muistaakseni niin se oli.

Tiistaina alkaa lisäksi orgalutran-pistokset. Voi mahamakkara parka. :D Keskiviikkona aamupäivällä on aika polille ultraan ja sitten nähdään onko siellä tapahtunut mitään. Maha tuntuu kyllä tosi turvonneelta jo nyt, ajoin äsken siskon luota pyörällä kotiin ja treenihousujen tiukka vyötärö tuntui vähän ikävältä. Pitää pukea töihin löysät housut jalkaan huomenna. Pientä juilimista on, sellaista niinkuin ovulaation aikaan on yleensä. Vettä oon yrittänyt juoda paljon. Huh, jännittävää!

Ei mitään

Täällä ei tapahdu mitään, ei kerrassaan mitään! Paitsi neljä negatiivistä raskaustestiä on tapahtunut. Kiertopäivät huitelee jo 33:ssa eikä menkkoja kuulu eikä näy. Ilmeisesti tähän sitten tyssäsi meidän hyvä tuuri näissä hoidoissa. Oma kroppani teki oharit! Ihan kuin kroppani irvailisi minulle. Ensin kolmessa inssissä vuoto on alkanut lähes jokaisella kerralla liian aikaisin ja nyt ei meinaa alkaa sitten millään, kun sitä odotetaan!

Tiedän. Toisilla naisilla on usein pitkiä kiertoja ja joutuvat odottamaan menkkoja päivä kaupalla ja minä tässä russutan, kun kerran venyy kierto. Nyt tämä vaan turhauttaa mua silti ja paljon. Ikinä ei ole ollut näin pitkää kiertoa ennen. Onneksi polin kesätaukoon on vielä aikaa. 

Soitin tänään polille ja perjantaina menen sinne ultrattavaksi, ellei arvon kuukautiset ole sitten suvainneet sitä ennen saapua. Hoitaja sanoi, että voisi saada sitten jotakin lääkettä millä saisi ne alkamaan. 

Ivf - Suunnittelukäynti

Suunnittelukäynti oli viime viikon maanantaina, jonne mentiin miehen kanssa yhdessä. Silloin oli kp 12 menossa, eikä ultrassa näkynyt yhtään johtofollikkelia eli nyt näyttäisi olevan ovuloimaton kierto menossa. Limakalvon paksuutta en huomannut kysyä.

Suunnitelmana olisi tehdä IVF- hoito lyhyellä kaavalla. Seuraavien kuukautisten alkaessa soitan polille ja varaan ajan ultraan. Kp 2 aloitan Gonal-f pistokset (150IU iltaisin). Viiden tai kuuden pistoksen jälkeen ultrataan ja kp 7 rinnalle tulee Orgalutran pistokset. Punktio on touko-kesäkuun vaihteessa. Lääkäri kertoi riskeistä eli lähinnä hyperstimulaatiosta ja varoitteli, että jos hyperstimulaatio uhkaa, saatetaan pakastaa kaikki alkiot eikä tehdä tuoresiirtoa. Toivottavasti näin ei käy, koska muuten ensimmäinen siirto menee johonkin syksylle, koska poli on heinäkuun kiinni. Lääkäri sanoi, että mun munasarjat näyttäisi siltä, ettei suurta riskiä hyperille ole, mutta ainahan se on silti mahdollista.

Hoitajalla vielä harjoiteltiin pistämistä. Gonal-f:n kynä ei mun mielestä ollut niin kiva mitä puregonin ja orgalutran täytyykin pistää sitten 45 asteen kulmassa, eikä kohtisuoraa. Vielä ei olla haettu lääkkeitä eli hinnoista en osaa sanoa mitään. Pistokset pitäisi tehdä samaan aikaan joka päivä, puolen tunnin heitto on kuulemma ihan maksimi. Ensi viikolla mulla on heti kolme iltavuoroa, että saas nähdä mihin vessaan pitää mennä piiloon pistämään. :D Toivottavasti niitä ei tarvitse säilyttää jääkaapissa, muuten varmaan tarvitsee piilottaa ne johonkin eväsrasiaan. :D

Tänään on menossa kp23 ja ainakin kaksi päivää on ollut mahakipeä ihan niinkuin olisi menkat. Vähän kyllä jännittää, että koskahan ne alkaa ja mille päiville kiertopäivät sitten osuu.

Toinen äitienpäivä toivomista

Söin äsken hapankorppuja sohvalla ja muistelin viime vuoden äitienpäivää. Oltiin ostettu uusi sohva ja saatiin kaupanpäälliseksi kylpylälahjakortti. Oltiin varattu Saimaan kylpylään huone ja lähtö oli juuri äitienpäivänä. Aamulla alkoi menkat ja harmitti niin paljon, että olin perua koko reissun. Siskoni sanoi, että lähtisimme vain ja nauttisimme, jälkikäteen mua vain harmittaisi muuten. Mentiin ja oli tosi kiva reissu, vaikka ajomatka olikin turhan pitkä yhden yön yöpymiselle.

Tämä on toinen äitienpäivä, kun toivomme yhdessä lasta. Joku sanoisi, että vasta, mutta kyllä tähänkin aikaan on monta päivää odotusta mahtunut.

Voimia kaikille lukijoille, jotka olette samassa veneessä. Toivonmukaan tulee vielä vuosi, kun voimme viettää tätä päivää eri merkeissä mitä nyt.

Lisäys: Vasta nyt huomasin, että oon ollut niin hajamielinen, että en ole kirjoittanut täällä vielä mitään suunnittelukäynnistä. :D Teen sen pian. 

Ja vielä yhdet raskausuutiset

Töissä tuli eilen ilmi, että yksi mun toinekin työkaveri on raskaana. Nyt siellä on kolme samaan aikaan raskaana.

Menin kyllä vähän hämmentyneeksi, kun nämä uutiset kuulin, kun on niin monet uutiset tulleet viime aikoina. Sain kuitenkin onniteltua. Tuntui ihan siltä, kun olis vaan voinut haihtua savuna ilmaan sillä samalla sekunnilla. Lähdin siitä kyllä sitten aika pian pois toiseen huoneeseen. Tämä mun työkaveri tietää meidän tilanteesta ja vaikkei ollakaan kovinkaan läheisiä työkavereita, toki pitempään jo tunnettu, niin kyllä hänestä huomasi, että hänellä oli mun vuoksi vähän vaikeaa olla siinä tilanteessa. Jollain tavalla pystyn kyllä olemaan hänen puolesta vähän iloinenkin, onhan se hienoa, kun heidän esikoinen saa sisaruksen.

Mies oli ihana töiden jälkeen, kun huomasi heti, että mua vaivaa joku. Otti mut syliin ja tuli heti parempi mieli, kun siinä oli vähän aikaa ollut. Osaa se kyllä välillä olla ihan super-ihana. <3

Raskausuutisia töissä

Töissä on taas tullut raskausuutisia. Tästä ei ole kauankaan aikaa kun työkaveri valitteli huonoa oloa. Meillä oli siihen aikaan juuri ollut kunnon oksennustauti-aalto työpaikalla, niin sen kummemmin mitään muuta edes miettimättä, pohdin ääneen, että "et kai vaan oo siihen mahatautiin tulossa". Niin työkaveri vastasi siihen, että "no tämä on semmonen yhdeksän kuukauden mahatauti, tai ei sitä oikeestaan ole enää kuin 7 kuukautta jäljellä." Sain sitten jollain ihmeellä puristettua itsestäni onnittelut, johon hän vastasi, että "kiitos...kai". Ilmeisesti ei siis ollut suunniteltu juttu.
Mulla oli silloin juuri alkaneet menkat viimeisen inseminaation jälkeen.

Toinen työkaveri jää kohta äitiyslomalle ja juuri kuulin, että meidän esimies, joka on nyt ollut jonkin aikaa toisissa työtehtävissä, oli käynyt toimistolla esittelemässä vauvamahaansa. Todella koomista. Oon kaikenaikaa odottanut tämän pomon palaavan meille takaisin, koska hän on ollut kaikista paras esimies, mitä mulla on koskaan ollut. Nyt hänkin saa vauvan. Raskaana olevat työkaveri on kaikista pahinta, niitä kun ei pääse pakoon millään.

Onkohan tästä puoltakaan vuotta aikaa, kun yksi työkaveri vaan heitti, että "ja sinä oot ihan varmaan seuraava!" Tarkoitti seuraavaa raskaana olevaa meillä töissä. No enpä ollut. Ainakin 4 työkaveria on raskautunut sen jälkeen. Tuntuu siltä, kuin istuisi jossain labran odotustilassa odottamassa, kädessä vuoronumero jota ei koskaan tule.

Kuitenkin. Mieliala on tällä hetkellä ihan hyvä ja sellainen tyyni, mutta innostunut. Jännittää kyllä ihan todella paljon tuo huominen käynti, voi jestas! Mieskin sanoi tänään, että on ihan hyvällä mielellä, kun on nuo ivf:t alkamassa. Oon tässä viime päivät lueskellut kaikkia lapsettomuusblogeja läpi ja miettinyt samalla, että mitenköhän meillä mahtaa nuo hoidot mennä.