sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Kp 21

Ihmisen mieli on kyllä niin kummallinen. Vaihdoin äsken työvaatteita kotivaatteisiin ja yllätin itseni vilkaisemasta peilistä, että voisiko olla nännit tummemmat tai rinnat muuten vaan erinäköiset. Että jos nyt vaikka kuitenkin? Muistaakseni tiistaina eli kp16 oli samanlaisia vatsakipuja mitä mulla on aina oviksen aikoihin, tädillenikin nauroin, että siellä taas jääräpäät väistelevät toisiaan, etteivät vaan vahingossakaan kohtaa. Mulla on oviksen aikaan ollut aika koviakin vatsan pistoja ja repäisyjä, ihan niin kuin kuukautiskipuja. Ajattelin niistä sanoa torstaina lääkärille, että onkohan ihan normaaleja. Siitä meni sitten pari päivää ja rinnat kipeytyi.

Turhauttaa kyllä tosi paljon tuntea noi kaikki muutokset kropassa joka kuukausi, eikä siltikään mitään. Vaikka tiedän, että on typerää russuttaa tällaista, kun päinvastoin mun pitäisi olla onnellinen siitä, että kropassa kuitenkin tapahtuu jotain ja kuukautiset tulee säännöllisesti, vaikkei raskaus ole alkanutkaan.

Mietin tänään, että täytyisköhän mun tilata joku iso satsi raskaustestjä ja ovistestejä. Luultavasti kuitenkin sairaalassa käsketään tikuttelemaan ovista jossain vaiheessa. Oon ajatellut, että jos vain raaskin, niin tilaan niitä hymynaama-testejä, kun niitä tikkuja on niin rasittavaa arvuutella. 




torstai 21. tammikuuta 2016

Valivali

Sairaalan käyntiin on tänään aikaa tasan kaksi viikkoa. Jännittää kyllä ihan hirveesti ja välillä tuntuu ihan epätodelliselta, että ihanko tosissaan tässä ollaan nyt lapsettomuustutkimuksiin menossa. Kuvittelin, että viime vuosina on aivan tarpeeksi paljon kuraa tullut niskaan, että olisi voinut tällaisen välttää, mutta ilmeisesti ei. Ei musta oo tuntunut enää pitkään aikaan siltä, että tässä oltaisiin jotain vauvaa yrittämässä. Ihan siksi, että niin monta kuukautta on mennyt, eikä mitään tapahdu.

Viime aikoina oon kyllä ajatellut, että kai tämä olisi pitänyt arvata. Nuorempana tuli monesti syötyä pillereitä ihan miten sattuu, kuukauden jälkeen oli välillä useampi laatasta jäänyt syömättä. Ehkäisyrengas unohtui ottaa pois tai laittaa uusi tilalle ajoissa ja joskus sitä etsittiin miehen kanssa aamulla peittojen välistä missä se oli ollut koko yön. Sieltähän ne menkat aina vaan alkoi.

Ruikutin miehelle yhtenä iltana sitä matkakuumettani ja mies sitten ehdotti, että aletaan säästämään ja lähdetään loppuvuodesta johonkin. Jos sitten ei vauvaa tule, niin päästäänpä ainakin matkalle. Oon ihan innoissani, nyt voin suunnitella ja odottaa jotakin. Ihanaa. <3

lauantai 16. tammikuuta 2016

Paitsi jos oonkin raskaana silloin

Mua on viime aikoina vaivannut kauhea matkakuume. Haluaisin johonkin tosi lämpimään ja kauas. Tämä elämän arvaamattomuus ja se, kun ei tiedä mitä tulee tapahtumaan tekee suunnittelemisesta hankalaa. Tajusin eilen, miksei tänä talvena lähdetty johonkin matkalle. No siksi, kun ajateltiin, että olisin näihin aikoihin raskaana jo,

Epätietosuus tulevasta on tässä kaikkein pahinta, kun mistään ei tiedä mitään ja kaikkeen joutuu jättämään sen varauksen, jos onkin raskaana jo silloin ja sitten saa taas pettyä, kun ei ollutkaan.

maanantai 11. tammikuuta 2016

Yk14

Uusi kierto alkoi tänään ihan ajallaan. Kyllähän se taas ärsytti. Ihan niinkuin joka kerta. Hätäpäissäni ehdin tehdä negatiivisen testinkin lauantaina, kun tajusin, että oon joutunut ottamaan lääkkeitä mitä ei raskaana saa ottaa. En muistanut lääkärissä kysyä sitä ja sitten kotona tuli yhtäkkiä mieleen.

Laskeskelin tuossa, että mulla on kiertopäivä 25, kun mennään sairaalaan ensimmäiselle käynnille. Vähän kyllä alkaa jo jännittää, että selviääkö ensimmäisellä kerralla jo jotakin ja mitä siellä ylipäätään päätetään. Vai päätetäänkö mitään, eihän sitäkään tiedä. Oon jo päättänyt, että ilman reseptiä en sieltä kyllä lähde. Ainakin nyt tuntuu siltä, että jos vain antavat jonkun lääkkeen jo, niin otan ihan mielihyvin. En ainakaan tätä luomuyritystä jaksa enää yhtään.

Mies tänään ihanasti halas ja lohdutti, kun tajusi, että mulla on menkat alkaneet.

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Lapsettomuus

Koulun seksuaalivalistustunneilla puhutaan raskauden ehkäisyn tärkeydestä. Siitä, kuinka yksikin unohdettu pilleri tai kondomi voi olla kohtalokas. Tietenkin. Tässä vaiheessa, kun on harrastettu seksiä ties kuinka monta kertaa ilman ehkäisyä, tuntuu todella kummalliselta, että joku voi edes "vahingossa" tulla raskaaksi siitä yhdestä kerrasta. Minusta se tuntui oudolta ihan jo ensimmäisen puolen vuoden kohdalla. Tuntui ihan käsittämättömältä. Tosin viime aikoina koko raskaaksi tulo on alkanut tuntua ihan rakettitieteeltä.

Mietin tuossa aiemmin tänään taas tätä lapsettomuutta ja miksi tämä tuntuu niin vaikealta. Yksi syy on varmasti se, että siitä puhutaan yleensä ottaen tosi vähän mikä on tietysti ihan ymmärrettävää. Harvemmin sitä työpaikan kahvipöydässä kuulee puhuttavan, kuinka jollakin alkoi taas menkat ties kuinka monen yrityskuukauden jälkeen. Siellä puhutaan siitä, kuinka se on sillä ja sillä kuulla raskaana ja palaakohan se äitiyslomaltaan töihin ja haluavatkohan he toisen heti perään. Kerätään vauvarahaa jollekin äitiyslomalle jääneelle ja mietitään mitä niillä rahoilla ostetaan lahjaksi. Lapseton on niissä tilanteissa monesti hiljaa ja toivoo, että puheenaihe loppuisi pian tai poistuu paikalta.

Nyt kun vauvantekohommat on tulleet esimerkiksi töissä kahden kesken jonkun kanssa puheeksi, niin monta kertaa toinen sanoo, että heillä on ollut joku tuttu samassa tilanteessa. Isommassa porukassa siitä ei puhuta. Ainakaan minä en ole kuullut.

Sitten, kun joskus tulen raskaaksi, aion kyllä kertoa niille jotka raskaudesta kyselevät, että vauvaa toivottiin ja odotettiin paljon pitempään, kuin sen yhdeksän kuukautta.


keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Mummu tietää

Mummuni asuu kotipaikkakunnallani ja käyn hänen luonaan yleensä aina, kun vaan siellä päin tulee liikuttua. Mummu tietää, että olen halunnut lapsia jo pitkään, mutta mistään tästä yrityksestä en ole hänelle tietenkään kertonut. En halua, että hän alkais murehtimaan näitä asioita. Nyt kuitenkin, kun olen pari kertaa käynyt mummulassa, hän on jossain vaiheessa ottanut sillain salakalavasti puheeksi lapset ja on aina katsonut mua tosi pitkään silmiin ja sanonut, että "nuoruudesta pitää nauttia, sitä ei koskaan saa takaisin. Lapsia ehtii kyllä tehdä vähän myöhemminkin." Mulle tuli silloin jo tunne, että mummo tietää.

Meidän molemmat vanhemmat tietää, että yritetään vauvaa. "Anopin" kanssa asia tuli aikanaan ensin puheeksi, tästä voisin kertoa toisessa postauksessa lisää myöhemmin. Äidilleni kerroin kerran viestillä ja myöhemmin olen sitten kertoillut pintapuolisesti meidän vaiheista hänelle. Tädiltäni kuulin tässä jokunen aikaa sitten, että äitini oli kertonut meidän mummolle eli oikein arvasin hänen tietävän. En mä siitä pahoillani ole, että on kertonut. Toivottavasti mummo ei vaan ala koskaan kyselemään mitään ja toivonmukaan tulisin pian raskaaksi, ettei hän ehdi alkaa murehtimaan onko meillä jokin vikana. Mummo oli kuulemma äidiltäni kysynyt, että ollaanko me kauankin jo yritetty johon äitini oli vastannut, että "jonkin aikaa".

Jouluaattona käytiin siskojen, äidin ja mummon kanssa hautausmaalla. Vietiin kynttilöitä. Siinä samalla katseltiin hautakivistä nimiä. Hetti ja Mandi on tosi nättejä ja vähän erikoisempia nimiä.

                           

lauantai 2. tammikuuta 2016

Odottelua

En oo saanut aikaiseksi kirjottaa, kun täällä ei tapahdu oikein mitään. Ensimmäistä kertaa koko vuoteen mulla on ollut ihan luovuttanut fiilis. Semmoinen, että odottaa vaan menkkojen alkua ja sitä, että kierto olis äkkiä ohi. Tietysti ollaan paneloitu, mutta semmosta yrityksen makua ei oo hommassa enää ollut. Ollaan harrastettu seksiä vaan just silloin, kun on huvittanut. Näköjään kaikki todellakin on mahdollista, koska luulin, ettei mulle tulisi tällaista mielentilaa ikinä.

Muistan vielä, kun muutama kuukausi sitten mua harmitti, jos ei ehditty harrastaa seksiä joka päivä oviksen aikaan. Melkein itkua väänsin, että menikö tämänkin kuukauden mahikset sitten siinä. Ollaan harrastettu seksiä vain joka toinen päivä, joka päivä oviksen aikaan, piittaamatta mistään päivistä mitään ja pyritty harrastamaan seksiä aamuisin ja mitähän vielä. Kerran poistin puhelimesta sellaisen sovelluksenkin, jonne voi syöttää kuukautiset ja se laskee sitten sun kiertopäivät ja antaa oletetun tärppipäivien ajankohdan, ihan sen vuoksi, ettei mun tulis kytättyä niitä kiertopäiviä. Tämäkään ei toiminut, koska muistin ulkoa ne kiertopäiväni.

Tähän vuoteen on kaikesta huolimatta lähdetty hyvillä mielin. Oon onnellinen, että vuosi vaihtui ja kaikki on vielä mahdollista.

                                     

Sain ihanan kortin jouluna siskolta. <3