Mummuni asuu kotipaikkakunnallani ja käyn hänen luonaan yleensä aina, kun vaan siellä päin tulee liikuttua. Mummu tietää, että olen halunnut lapsia jo pitkään, mutta mistään tästä yrityksestä en ole hänelle tietenkään kertonut. En halua, että hän alkais murehtimaan näitä asioita. Nyt kuitenkin, kun olen pari kertaa käynyt mummulassa, hän on jossain vaiheessa ottanut sillain salakalavasti puheeksi lapset ja on aina katsonut mua tosi pitkään silmiin ja sanonut, että "nuoruudesta pitää nauttia, sitä ei koskaan saa takaisin. Lapsia ehtii kyllä tehdä vähän myöhemminkin." Mulle tuli silloin jo tunne, että mummo tietää.
Meidän molemmat vanhemmat tietää, että yritetään vauvaa. "Anopin" kanssa asia tuli aikanaan ensin puheeksi, tästä voisin kertoa toisessa postauksessa lisää myöhemmin. Äidilleni kerroin kerran viestillä ja myöhemmin olen sitten kertoillut pintapuolisesti meidän vaiheista hänelle. Tädiltäni kuulin tässä jokunen aikaa sitten, että äitini oli kertonut meidän mummolle eli oikein arvasin hänen tietävän. En mä siitä pahoillani ole, että on kertonut. Toivottavasti mummo ei vaan ala koskaan kyselemään mitään ja toivonmukaan tulisin pian raskaaksi, ettei hän ehdi alkaa murehtimaan onko meillä jokin vikana. Mummo oli kuulemma äidiltäni kysynyt, että ollaanko me kauankin jo yritetty johon äitini oli vastannut, että "jonkin aikaa".
Jouluaattona käytiin siskojen, äidin ja mummon kanssa hautausmaalla. Vietiin kynttilöitä. Siinä samalla katseltiin hautakivistä nimiä. Hetti ja Mandi on tosi nättejä ja vähän erikoisempia nimiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti