Ihmettelyä

En ole hetkeen kirjoitellut, mutta tänne kuuluu ihan hyvää. Mulla alkoi opiskelut muutama viikko sitten ja päivät onkin olleet kaikkea uutta täynnä, kun on ollut koulutehtäviä ja uusia asioita mielessä. Oon tykännyt tosi paljon olla koulussa, se on ollut ihanaa vaihtelua töille eikä kouluun meno ole kaduttanut yhtään. Opettajalle kerroin raskaudesta ensimmäisellä viikolla ja hän suhtautui tosi kivasti. Sanoi, että ihan turhaa jännitin kertoa ja onnitteli, kyseli miten oon voinut. Tuli tosi hyvä mieli siitä. Kerroin ihan suoraa, että vauvaa on meille toivottu pitemmän aikaa ja hoidoissa käytiin ja että sitten päätin hakea kouluun, kun tuntui ettei voi loputtomiin vain elää niin, että jos kohta vaikka oonkin raskaana. Sen jälkeen kerroin myös meidän luokkalaisille raskaudesta ja kaikki mua ihanasti onnittelivat.

Täällä elellään nyt raskausviikkoa 18. Pahoinvointi on vähän hellittänyt, mutta ei ole loppunut kokonaan. Oksentelen edelleen päivittäin yleensä yhdestä kahteen kertaan. Viimeiset kaksi viikkoa on ollut myös päänsärkyä tosi monena päivänä, josta soittelin neuvolaankin maanantaina. Muuten on mennyt ihan hyvin. Neuvolalääkäri oli pari viikkoa sitten ja siellä kaikki oli kunnossa. Hb on mulla vain ollut matala, jonka vuoksi oon ottanut rautaa.

Maha on viimeisinä viikkoina plumpsahtanut enemmän esiin. Sisko sanoi juuri tänään, että se näkyy jo ihan selvästi ja kyllä se omaankin silmään ihan pieneltä vauvamahalta nyt näyttää. :) Äiti ja täti on sanoneet, että mulle tulee varmaan tosi iso maha, kun on nyt jo niin iso. Miehen äiti taas on koko ajan epäillyt, että meille tulisi poika ja nyt on myös sanonut, että mulla on ihan selvä poikamahakin. Moni muukin sukulainen on arvaillut vauvaa pojaksi. Liikkeitä tunsin ensimmäisen kerran kolmisen viikkoa sitten. Ne tuntuu sellaisilta kutitteluilta ja aina välillä tuntuu siltä, kun joku hipaisisi vatsan "seinämää" sisältä päin. Doppler on ollut tosi hyvä ostos, vauvaa on ollut ihana aina välillä kuunnella. Se rauhoittaa mieltä. Rakenne-ultraan on aikaa kolmisen viikkoa. :) 

Rv 17+1

   

Oireista

Oon siitä aiemmin varmasti kirjoittanutkin, miten oon aina ollut kova kuvittelemaan vaikka mitä oireita. Alkuun varsinkin. Kaikenmaailman viluisesta olosta valkovuodon koostumukseen on tullut googleteltua ja heti on tuntosarvet nousseet pystyyn, että "jokohan nyt"..

Ainut oire mitä vähän kummastelin ennen testin tekoa, oli närästys. Muistaakseni se alkoi lauantaina ja maanantaina tehtiin testi. Oltiin oltu perjantai iltana kaveripariskunnan kanssa leffassa ja syömässä ja aluksi ajattelin närästyksen johtuvan siitä ruuasta mitä söin. Mutta sit se jatkuikin viikonlopun yli. Toinen mikä oli, että mun lempijuusto haisi mun nenään tosi pahalle. Mistään näistä ei kyllä mikään testailuhimo yltynyt muistaakseni, lähinnä taisin ajatella, että "joopa joo, nää on taas näitä". :D

Maanantaina oltiin miehen kanssa ruokakaupassa, jossa mies sitten ehdotti, että ostetaan nyt vaan testi ja tehdään jo. Torstai oli virallinen testipäivä. No me ostettiin, mutta matkalla kotiin tulin jo katumapäälle. Tuntui jotenkin kauhealta ajatella, että nyt kun voisin olla raskaana, testin teon jälkeen pitäisi siirtyä siihen ei-raskaana tilaan taas. Yhtään en osannut ajatella, että voisi plussa tulla. Sovittiin sitten miehen kanssa, että kotiin päästyä minä pissaan kippoon ja mies tekee sen, eikä kerro mulle tulosta. :D No näin tehtiin ja keittiössä odottaessa meinasin jo miehelle huudahtaa, että älä tee sittenkään. Olisinhan miehen naamasta tuloksen kuitenkin osannut lukea. Siinä samassa mies kuitenkin huusi vessasta, että "tää tais mennä pieleen, tää koko tikku meni ihan keltaseks".

Oltiin ostettu pregcheckin pakkaus, missä oli kaksi testiä ja kyllähän se mua seuraavana aamuna poltteli koko ajan. Herätessä pissasin kippoon ja pitkään siinä jahkailin, että teenkö vai en. Miehen herätin ja kun sekin sanoi, että tee nyt vaan niin tein sen sitten. Kyllä siinä piti pari kertaa katsoa uudestaan, että näänkö nyt ihan tosissaan oikein. Sitä testiä ihmetellessä mies sitten sanoi, että oli se kahta viivaa näyttänyt jo edellisenä päivänä, oli vain hätäpäissään keksinyt jonkun selityksen, kun lupasi ettei kerro mulle. :D

Taisi olla viikolla viisi, kun mulla alkoi sitten kova pahoinvointi joka ajoikin mut sairaslomalle reiluksi kuukaudeksi. Mutta tosiaan, mitään selvää oiretta ei siis ennen testin tekoa ollut. Sitten jälkeenpäin vain osasin yhdistää, että olikin olleet totisesti raskausoireita.

12+2

Pitkään olen ollut täällä hiljaa, enkä ole myöskään vastannut teidän kommentteihin, anteeksi siitä.

Uskomatonta, mutta totta, juhannusviikolla tehtiin positiivinen testi tai oikeastaan kuusi sellaista. Useampi niitä piti tehdä, ennen kuin uskoin todeksi. Meillä oli tosi epäuskonen olo ennen testipäivää. Sen jälkeen, kun kivut hellitti ja pääsin sairaalasta kotiin, todettiin miehen kanssa molemmat autossa, että kyllä se niin ihme olisi jos se alkio olisi tuosta hötäkästä huolimatta vieläkin matkassa mukana. Testipäivää odotettiin aika lannistunein tunnelmin.

Kyllä se niin uskomattomalta tuntui, kun ne kaksi viivaa ensimmäistä kertaa elämässä näki omassa tikussa. Viivat alkoi siihen samantein piirtymään, juoksin testi kädessä näyttämään miehelle ja itkin vaan. Koko loppupäiväkin meni vain pillahdellessa itkuun vähän väliä.

Kyllä mua samantein alkoi pelottamaan, että mikä tahansahan voi mennä vielä pieleen. Ihmeen rauhallisena kuitenkin kaikenkaikkiaan osasin olla, kun taas yritysaikana stressasin ja murehdin koko ajan ja ihan kaikkea mahdollista. En ole aiemmin kirjoittanut täällä, kun miehen kanssa sovittiin, että kerrotaan aluksi vain ihan lähimmille ja tätä blogia seuraa muutama meidän tuttu ketkä ei vielä ennen eilistä tienneet.

Eilen oltiin siis pitkän odotuksen jälkeen nt-ultrassa, jossa kaikki oli hyvin. <3

Viime viikkojen kuulumisia..

Kaikki ei tosiaan ole mennyt ihan niinkuin elokuvissa. Täällä kirjoitinkin päivää ennen punktiota, että olo oli tukalan puoleinen punktiota edeltävänä viikonloppuna. Maanantaina heräsin aamusta mahakipuihin ja koko aamun tuijotin vain kelloa, että milloin on aika lähteä polille, kun mahaa kivisti niin paljon. Polilla pääsin onneksi pian pötköttelemään ja hoitaja toi kipulääkkeen, joka vei isoimman kivun pois. Sitten odoteltiin meidän vuoroa punktioon. Odotellessa hoitaja laittoi kanyylin. Punktiossa tosiaan sitten huomattiin, että kaikki isoimmat rakkulat oli ehtineet karata ja enää pieniä oli vain jäljillä ja vatsaontelossa oli paljon nestettä. Toimenpide teki tosi kipeää, kipulääkettä lisättiin kerran, jonka jälkeen loppu ei ollut enää niin kamalaa onnneksi. 3 solua sieltä lopulta saatiin ja lääkäri punktoi myös nesteen pois. Kyllä mulla lopuksi itku pääsi, olin niin pettynyt, että kävi noin ja olin ollut niin kipeä. Hoitaja laittoi tipassa heti lääkettä, kun pääsin takaisin pedille. Siitä alkoikin sitten jännittäminen, että päästäänkö siirtoon. 

Koko ajan vaan toivottiin, että kumpa niistä nyt edes yksi alkio saataisiin, olisi niin harmittanut, jos tuon kaiken kärsimyksen jälkeen ei olisi siirtoon päästy. Soittoa ei onneksi kuulunut ja torstaina menin siirtoon. Mies ei päässyt silloin mukaan, kun oli töissä. Siirto ei onneksi sattunut ollenkaan! Lääkäri kertoi heti, että yksi hyvä alkio saatiin. Kaksi muuta solua ei olleet kypsiä. Alkio näkyi ultrassa valkoisena pienenä pisteenä. Pakkaseen ei saatu mitään. Siitä alkoikin sitten todelliset piinapäivät.

Vatsa oli ollut punktiosta arka edelleen, mutta yhtäkkiä viime viikolla alkoi tosi kovat vatsakivut, kun oltiin kotona. Lähdettiin autolla ensiapuun, mutta matkalla kivut vaan yltyivät, niin soitettiin ambulanssi, jolla menin loppumatkan sairaalaan. Suurin epäilys oli, että munasarja olisi kiertynyt. Vatsakipu oli kovempaa oikealla puolella vatsaa. Koko ilta ja seuraava yö meni kipujen takia kärvistellessä, lääkkeet auttoi aina pariksi tuntia. En saanut syödä enkä juoda mitään, koska oli uhkana joutua leikkaukseen. Kivut alkoi onneksi viimein seuraavana aamuna hellittää ja ultrassa sitten todettiin, että munasarjakysta oli revennyt tai puhjennut. Sitten sain syödä ja vielä yhden vuorokauden tilannetta seurattiin. Gyne sanoi, että vaivaa voi olla parikin viikkoa. Vatsa onkin ollut edelleen vähän kipeä ja turvoksissa.

Tänään eletään kiertopäivää 28 ja testipäivä on ylihuomenna.

Piinapäivä kuusi ja viestiä sängynpohjalta

Anteeksi radiohiljaisuus. Hengissä ollaan, vaikka ollutkin aika koettelemusten viikot takana. Punktio tehtiin, mutta aivan putkeen ei mennyt koko homma. Yksi alkio selvisi siirtoon asti, joka tehtiin viime viikon torstaina. Aloin vasta toipua punktiosta ja koko hötäkästä, kun eilen alkoi ihan yhtäkkiä hirveä vatsakipu, joka ajoi sairaalaan. Pääsin nyt täksi yöksi kotiin, mutta aamulla menen vielä takaisin verikokeisiin ja ultrattavaksi. Ensin epäiltiin munasarjan kiertymää ja oli uhkana joutua leikkaukseen. Tänään aamulla ultrattiin uudelleen ja nyt näyttäisi siltä, että oikeassa munasarjassa on ollut repeämä, ilmeisesti siis jokin rakkula oli revennyt.
Kiitos teille jotka olitte kyselleet miten menee. Palailen kertomaan paremmin, kun tästä vähän toivun. Parempaan päin näyttäisi tällä hetkellä voinnin olevan menossa. Aamulla alkoi kivut onneksi hellittää.

Huomenna punktioon

Näpyttelen tässä pikapäivitystä puhelimella. Täällä on homma edennyt jo siihen pisteeseen, että aamulla olisi punktio edessä. Viime keskiviikon ultrassa näkyi paljon rakkuloita, suunnilleen 20, kymmenisem molemmin puolin. Lääkäri sanoi, että on hyvä vaste lääkkeelle. Gonal-f ja orgalutran komboa jatkettiin samalla annoksella vielä perjantai iltaan asti. Eilen aamulla pistin viimeisen orgalutranin ennen töihin lähtöä ja sitten illalla kaksi gonapeptyliä. 

Hyperin riski on nyt olemassa, koska rakkuloita on paljon. Lääkäri sanoi keskiviikkona, että maanantaina katsotaan millainen mun vointi on. Onko vatsa turvonnut lisää ja kipeä ja sen mukaan päätetään tehdäänkö tuoresiirtoa. Miehen kanssa meille molemmille jäi kyllä sellanen fiilis, että ei päästä siirtoon nyt. 

Olo alkaa olla aika tukala. Munasarjoja kihelmöi ja pistelee ja välillä viilteleekin. Maha on turvonnut entisestään, pelkästään pitkiksien resori tuntuu epämukavalle. Olin tänään ja eilen vielä töissä, mutta aikalailla hammasta purren meni kyllä työpäivät. Kaikki kyykistelyt ja kumartelut tuntuu vatsassa epämukavalta, kävellyt olen hitaasti. Se on mulle tosi outoa, sillä nyt oon tajunnut miten nopeasti yleensä viuhdon menemään. :D Bonuksena tämän päivän aika on alkanut vaivata jatkuva pissahätä. Hoitaja tästä varoittelikin, että pissaaminen voi olla vaikeampaa ennen punktiota. Saa nähdä kuinka saa illalla unta, kun pelkästään tässä sohvallakin on vaikeaa löytää hyvää asentoa. 

Vielä en osaa olla kovin pettynyt jos tuoresiirtoon ei päästä. Nyt ajatukset on vain huomisessa ja siinä, että toivottavasti tämä olo helpottaisi. Jännä nähdä montako solua saadaan ja kuinka tässä nyt käy. 

Liian iso pala kerralla?

Mulle varmaankin vaikeinta koko tänä yritysaikana on ollut alati raskautuneet työkaverit. Laskin juuri, että sinä aikana, kun me ollaan yritetty lasta, on työkavereistani viisi saaneet vauvan, kolme muuta on parasta aikaa raskaana. En tiedä, miksi tätä piti nyt edes alkaa nyt miettimään.

Tätä on ehkä joidenkin vaikea ymmärtää, mutta olen viettänyt monen monta vaivautunutta hetkeä työpaikalla, kun siellä ollaan iloittu jonkun vauvaa. Oon kirjoittanut tästä kyllä ennenkin..

Silloin, kun yritystä oli takana vasta vähän, muistan haaveilleeni siitä, kuinka olisi kiva olla töissä, kun maha alkaisi pyöristymään ja asiakkaatkin saattaisivat huomauttaa siitä. Oon odottanut sitä niin kauan, että pääsisin jäämään töistä äitiyslomalle. Ei sitä hetkeä vain koskaan tullut mulle,

Alanvaihtoa on miettinyt jo tosi pitkään. Nykyisessä työssäni ja työpaikassani olen vain jatkanut olemista, koska "sitten on niin helppo vakituisesta työpaikasta jäädä äitiyslomalle". Oon toki pitänyt työstäni, mutta kaipaan vaihtelua jo aika kipeästi. Viime talvena jokin katkaisi kamelin selän. Ehkä se oli rohkaiseva keskustelu yhden työkaverin kanssa, joka oli jatkanut opiskeluita ja vaihtamassa koulutustaan vastaavaan työhön tyytyväisenä päätöksestään tai jokin muu, mutta jokin sai mut hakemaan kouluun.

Ennen kuin tieto koulusta tuli, olin puoliksi toivonut, että en pääsisi, jotta mun ei tarvisi tehdä sitä päätöstä. Kuitenkin, kun sähköposti koulusta tuli, en ehtinyt lukea sitä edes loppuun, kun olin niin innoissani ja soitin heti miehelle, siskolle ja tädille ja kerroin. Päätin ottaa opiskelupaikan vastaan. Kerran on känyt mielessä, että tulikohan haukattua liian iso pala kerralla, kun tilanne on tämä. Koen kuitenkin, että vaikka koulusta tulisi mulle stressiä, on se kuitenkin parempaa stressiä, kuin tuo työ, joka on vaivannut mua jo pitkään. Olen selvittänyt paljon asioita ja jos ja kun niin käy, että saamme vauvan näillä hoidoilla, voin keskeyttää opintovapaan ja koulun ja jatkaa koulua äitiysloman jälkeen.

Nyt on siis vain odotettava ja katsottava mitä tapahtuu. Niin kuin ennenkin. Huomenna meillä on ultra polilla, kerron siitä sitten myöhemmin.

                                   

Parempaan päin

Ilmeisesti viime purkauksestani oli jotain hyötyä, koska menkat alkoivat päivä sen jälkeen, kun tänne avauduin. Itsekseni vain hymyilin työpaikan vessassa, kun huomasin sen. Enpä oo sitten aikoihin ollut niin onnellinen menkkojen alkamisesta mitä nyt olin. :D Seuraavana päivänä soitin polille ja nyt eletäänkin jo viidettä kiertopäivää.

Gonal-f pistokset aloitettiin torstaina, 150ky iltaisin. Ensimmäinen pistos jännitti, kun oli ollut vähän taukoa pistämisestä. Muuten on mennyt hyvin. Mies on joka kerralla ollut vieressä lukemassa ohjeita ja tukijoukkona. Tänään on vaan pistettävä yksin, kun mies on yövuorossa. Soitan kyllä hänelle tuossa kohta ja laitan kaiuttimen päälle. Hän saa muistuttaa mua, että pidän sitä nappia pohjassa siihen asti, kun neula on irti mahasta. Gonal-f:n kynä on siitä erilainen, että sitä kynän päässä olevaa mäntää pitää painaa koko ajan, eikä saa laskea irti, kuin vasta sitten, kun neula on irti ihosta. Hoitaja sanoi, että se voi vetästä kudosnesteet kynän sisään jos sen laskee jo silloin, kun neula on vielä ihossa. Muistaakseni niin se oli.

Tiistaina alkaa lisäksi orgalutran-pistokset. Voi mahamakkara parka. :D Keskiviikkona aamupäivällä on aika polille ultraan ja sitten nähdään onko siellä tapahtunut mitään. Maha tuntuu kyllä tosi turvonneelta jo nyt, ajoin äsken siskon luota pyörällä kotiin ja treenihousujen tiukka vyötärö tuntui vähän ikävältä. Pitää pukea töihin löysät housut jalkaan huomenna. Pientä juilimista on, sellaista niinkuin ovulaation aikaan on yleensä. Vettä oon yrittänyt juoda paljon. Huh, jännittävää!

Ei mitään

Täällä ei tapahdu mitään, ei kerrassaan mitään! Paitsi neljä negatiivistä raskaustestiä on tapahtunut. Kiertopäivät huitelee jo 33:ssa eikä menkkoja kuulu eikä näy. Ilmeisesti tähän sitten tyssäsi meidän hyvä tuuri näissä hoidoissa. Oma kroppani teki oharit! Ihan kuin kroppani irvailisi minulle. Ensin kolmessa inssissä vuoto on alkanut lähes jokaisella kerralla liian aikaisin ja nyt ei meinaa alkaa sitten millään, kun sitä odotetaan!

Tiedän. Toisilla naisilla on usein pitkiä kiertoja ja joutuvat odottamaan menkkoja päivä kaupalla ja minä tässä russutan, kun kerran venyy kierto. Nyt tämä vaan turhauttaa mua silti ja paljon. Ikinä ei ole ollut näin pitkää kiertoa ennen. Onneksi polin kesätaukoon on vielä aikaa. 

Soitin tänään polille ja perjantaina menen sinne ultrattavaksi, ellei arvon kuukautiset ole sitten suvainneet sitä ennen saapua. Hoitaja sanoi, että voisi saada sitten jotakin lääkettä millä saisi ne alkamaan. 

Ivf - Suunnittelukäynti

Suunnittelukäynti oli viime viikon maanantaina, jonne mentiin miehen kanssa yhdessä. Silloin oli kp 12 menossa, eikä ultrassa näkynyt yhtään johtofollikkelia eli nyt näyttäisi olevan ovuloimaton kierto menossa. Limakalvon paksuutta en huomannut kysyä.

Suunnitelmana olisi tehdä IVF- hoito lyhyellä kaavalla. Seuraavien kuukautisten alkaessa soitan polille ja varaan ajan ultraan. Kp 2 aloitan Gonal-f pistokset (150IU iltaisin). Viiden tai kuuden pistoksen jälkeen ultrataan ja kp 7 rinnalle tulee Orgalutran pistokset. Punktio on touko-kesäkuun vaihteessa. Lääkäri kertoi riskeistä eli lähinnä hyperstimulaatiosta ja varoitteli, että jos hyperstimulaatio uhkaa, saatetaan pakastaa kaikki alkiot eikä tehdä tuoresiirtoa. Toivottavasti näin ei käy, koska muuten ensimmäinen siirto menee johonkin syksylle, koska poli on heinäkuun kiinni. Lääkäri sanoi, että mun munasarjat näyttäisi siltä, ettei suurta riskiä hyperille ole, mutta ainahan se on silti mahdollista.

Hoitajalla vielä harjoiteltiin pistämistä. Gonal-f:n kynä ei mun mielestä ollut niin kiva mitä puregonin ja orgalutran täytyykin pistää sitten 45 asteen kulmassa, eikä kohtisuoraa. Vielä ei olla haettu lääkkeitä eli hinnoista en osaa sanoa mitään. Pistokset pitäisi tehdä samaan aikaan joka päivä, puolen tunnin heitto on kuulemma ihan maksimi. Ensi viikolla mulla on heti kolme iltavuoroa, että saas nähdä mihin vessaan pitää mennä piiloon pistämään. :D Toivottavasti niitä ei tarvitse säilyttää jääkaapissa, muuten varmaan tarvitsee piilottaa ne johonkin eväsrasiaan. :D

Tänään on menossa kp23 ja ainakin kaksi päivää on ollut mahakipeä ihan niinkuin olisi menkat. Vähän kyllä jännittää, että koskahan ne alkaa ja mille päiville kiertopäivät sitten osuu.

Toinen äitienpäivä toivomista

Söin äsken hapankorppuja sohvalla ja muistelin viime vuoden äitienpäivää. Oltiin ostettu uusi sohva ja saatiin kaupanpäälliseksi kylpylälahjakortti. Oltiin varattu Saimaan kylpylään huone ja lähtö oli juuri äitienpäivänä. Aamulla alkoi menkat ja harmitti niin paljon, että olin perua koko reissun. Siskoni sanoi, että lähtisimme vain ja nauttisimme, jälkikäteen mua vain harmittaisi muuten. Mentiin ja oli tosi kiva reissu, vaikka ajomatka olikin turhan pitkä yhden yön yöpymiselle.

Tämä on toinen äitienpäivä, kun toivomme yhdessä lasta. Joku sanoisi, että vasta, mutta kyllä tähänkin aikaan on monta päivää odotusta mahtunut.

Voimia kaikille lukijoille, jotka olette samassa veneessä. Toivonmukaan tulee vielä vuosi, kun voimme viettää tätä päivää eri merkeissä mitä nyt.

Lisäys: Vasta nyt huomasin, että oon ollut niin hajamielinen, että en ole kirjoittanut täällä vielä mitään suunnittelukäynnistä. :D Teen sen pian. 

Ja vielä yhdet raskausuutiset

Töissä tuli eilen ilmi, että yksi mun toinekin työkaveri on raskaana. Nyt siellä on kolme samaan aikaan raskaana.

Menin kyllä vähän hämmentyneeksi, kun nämä uutiset kuulin, kun on niin monet uutiset tulleet viime aikoina. Sain kuitenkin onniteltua. Tuntui ihan siltä, kun olis vaan voinut haihtua savuna ilmaan sillä samalla sekunnilla. Lähdin siitä kyllä sitten aika pian pois toiseen huoneeseen. Tämä mun työkaveri tietää meidän tilanteesta ja vaikkei ollakaan kovinkaan läheisiä työkavereita, toki pitempään jo tunnettu, niin kyllä hänestä huomasi, että hänellä oli mun vuoksi vähän vaikeaa olla siinä tilanteessa. Jollain tavalla pystyn kyllä olemaan hänen puolesta vähän iloinenkin, onhan se hienoa, kun heidän esikoinen saa sisaruksen.

Mies oli ihana töiden jälkeen, kun huomasi heti, että mua vaivaa joku. Otti mut syliin ja tuli heti parempi mieli, kun siinä oli vähän aikaa ollut. Osaa se kyllä välillä olla ihan super-ihana. <3

Raskausuutisia töissä

Töissä on taas tullut raskausuutisia. Tästä ei ole kauankaan aikaa kun työkaveri valitteli huonoa oloa. Meillä oli siihen aikaan juuri ollut kunnon oksennustauti-aalto työpaikalla, niin sen kummemmin mitään muuta edes miettimättä, pohdin ääneen, että "et kai vaan oo siihen mahatautiin tulossa". Niin työkaveri vastasi siihen, että "no tämä on semmonen yhdeksän kuukauden mahatauti, tai ei sitä oikeestaan ole enää kuin 7 kuukautta jäljellä." Sain sitten jollain ihmeellä puristettua itsestäni onnittelut, johon hän vastasi, että "kiitos...kai". Ilmeisesti ei siis ollut suunniteltu juttu.
Mulla oli silloin juuri alkaneet menkat viimeisen inseminaation jälkeen.

Toinen työkaveri jää kohta äitiyslomalle ja juuri kuulin, että meidän esimies, joka on nyt ollut jonkin aikaa toisissa työtehtävissä, oli käynyt toimistolla esittelemässä vauvamahaansa. Todella koomista. Oon kaikenaikaa odottanut tämän pomon palaavan meille takaisin, koska hän on ollut kaikista paras esimies, mitä mulla on koskaan ollut. Nyt hänkin saa vauvan. Raskaana olevat työkaveri on kaikista pahinta, niitä kun ei pääse pakoon millään.

Onkohan tästä puoltakaan vuotta aikaa, kun yksi työkaveri vaan heitti, että "ja sinä oot ihan varmaan seuraava!" Tarkoitti seuraavaa raskaana olevaa meillä töissä. No enpä ollut. Ainakin 4 työkaveria on raskautunut sen jälkeen. Tuntuu siltä, kuin istuisi jossain labran odotustilassa odottamassa, kädessä vuoronumero jota ei koskaan tule.

Kuitenkin. Mieliala on tällä hetkellä ihan hyvä ja sellainen tyyni, mutta innostunut. Jännittää kyllä ihan todella paljon tuo huominen käynti, voi jestas! Mieskin sanoi tänään, että on ihan hyvällä mielellä, kun on nuo ivf:t alkamassa. Oon tässä viime päivät lueskellut kaikkia lapsettomuusblogeja läpi ja miettinyt samalla, että mitenköhän meillä mahtaa nuo hoidot mennä.

Suunnittelukäyntiä odotellessa

Suunnittelukäynti on jo maanantaina. Toisaalta on mennyt aika tosi nopeasti, kun silloin aikaa varatessa tuntui tosi pitkältä ajalta ja nyt siihen ei ole enää, kuin pari päivää. Odotan jo tosi paljon sitä, että kuulee mitä lääkkeitä meille sitten määrätään ja milloin pistelyt alkaa. Jännittää ihan samalla tavalla, kuin ensimmäiselle käynnille mennessä. Tänään on kiertopäivä kahdeksan ja mietityttää, että kuinkahan he aikovat mun kierron sitten muuttaa niin, että punktio voidaan tehdä sillä suunnitellulla viikolla. Nimittäin nyt näyttäisi siltä, että mulla on ovis jo mennyt sillä viikolla, kun se punktio olisi määrä tehdä. Sanoivat, että sitä voidaan sitten lääkkeillä tarvittaessa muuttaa.

Tulin eilen kotiin parin päivän mökkireissulta ystävän sukumökiltä. Oli tosi mukavaa, syötiin hyvin ja saunottiin. Ajeltiin mopolla ja tehtiin porkkanakakkua. Kastoin talviturkinkin! Mukana menossa oli ystäväni lisäksi hänen vajaan kolmen kuukauden ikäinen tyttö ja kolme vuotias poika. Aika meni tosi nopeasti ja siellä olisi kyllä viihtynyt pitempäänkin. Oli tultava kotiin, kun vapaapäivät loppuivat.

                                 

      Hyvää vappua kaikille tätä lukeville!

Yk18

Ei tullut plussaa.
Vuoto alkoi Lutinuksista huolimatta melko aikaisin. Piinapäivänä 12.

Nyt eletään sitten taukokiertoa hoidoista. Meillä on 2.5 aika polille IVF-suunnittelukäynnille ja siellä selviää sitten taas enemmän, vähän kyllä jo jännittää mitä tuleman pitää. IVF-hoidoissa on sitten monta asiaa enemmän jännitettävänä.

Aion nyt levätä ja rentoutua tämän kierron. Ainakin yritän.

Piinapäivä 2

Inseminaatio tehtiin perjantaina. Lääkäri sanoi ultratessaan, että molemmissa munasarjoissa oli nyt johtofollikkelit, mutta toinen niistä saattoi olla viime kierrosta jäänyt rakkula, joka on täyttynyt nesteellä. Sanoi, että niitä saattaa tulla aina joskus. Toinen rakkula oli kuitenkin irtoamassa, 19mm kokoinen. Limakalvon kehui olevan hyvän paksuinen.

Nyt sitten vaan odotellaan taas.

Kuulumisia

Maanantaina oli taas ultra polilla ja tälläkin kertaa johtava follikkeli oli vasemmalla puolella ollen nyt 13mm kokoinen. Limakalvo oli onneksi reilun 7mm:n paksuinen eli lisää pisteltävää ei tällä kerralla tullut. Lääkäri sanoi, että keltarauhanen ei ole ihan täysin toiminut viime kierrossa, koska vuoto alkoi niin aikaisin. Sain siksi nyt Lutinusta loppukierrolle, niitä pitää laittaa 2 aamulla ja 2 illalla.

Kysyin lääkäriltä jatkosta ja hän laittoi meidät nyt Ivf-hoitojonoon. Hoitaja varasi meille suunnittelukäynnin toukokuun alkuun ja näillä näkymin punktio olisi kesäkuun toisella viikolla, riippuen miten mun kierto silloin menee eli ilmeisesti ennen tai jälkeen tätä viikkoa. Heinäkuun poli on kiinni, yhden punktion ja siirron pitäisi ehtiä tehdä ennen sitä. Oli kyllä yllätys, että ivf-hoitoihin päästään näin nopeasti, olin varautunut siihen, että loppukesään menee aivan varmasti. Yksi taukokierto tulee ainakin näiden inssien jälkeen mikä on varmasti ihan hyvä asia, että ehtii vähän valmistautua tulevaan.

Tänään illalla pistän pregnylin ja ylihuomenna tehdään inssi. Kyllä mun usko tähän viimeiseen inssiin on aika pienissä, mutta varmaan ne toiveet tässä vielä ehtii piinapäivien aikana heräämään, tuttuun tapaan. :D 

                                                

Tähän loppuun täytyy vielä kehua ja suositella tätä kirjaa. Lainasin sen eilen kirjastosta ja vähän luin alkua illalla. Vaikuttaa tosi kiinnostavalta ja hyvältä kirjalta.

Kohti kolmatta inseminaatiota - Yk17

Vuoto alkoi yllättäen sunnuntaina aamulla, viime kierron pituudeksi jäi vain 23 päivää. Ihmismieli on kyllä niin kummallinen. Mitään oireita uudesta kierrosta ei mukamas ollut eikä kuukautisia edeltävä pahantuulisuuttakaan ollut. Kai toivoin niin paljon sitä onnistumista. etten huomannut oireita. :(

                                     

Hain eilen Puregonin apteekista, 300IU:n ampullista jäi kela-korvauksen jälkeen maksettavaksi 88,67e. Tänään soitin polille ja saatiin ultra ensi viikon maanantaille. Eteenpäin on vaan yritettävä jaksaa, vaikka tuntuukin taas tosi vaikealta. 

Piinapäivä 9

Piinailu jatkuu. Yllätin äsken itseni haaveilemasta positiivisesta raskaustestistä töistä kotiin ajellessa. Vielä kaksi päivää ja sitten testaan. Vuoto voi alkaa jo tiistaina jos menee samalla tavalla, kuin viime kierrossa.

Mummo oli kysellyt tädiltäni, että joko meillä on tärpännyt ja mulla on vauva mahassa. Täti oli vaan vastannut, ettei hän ole kuullut mitään. Voi että mua vähän turhauttaa, kun äitin piti mennä sille kertomaan. Kuinkahan kauan menee, kun se alkaa miettimään, että onkohan meillä jotain häikkää, kun ei jo maha ole alkanut kasvamaan.. Toivottavasti sitä päivää ei tulisi.

Tuli taas katseltua yhtenä päivänä kaupassa yhtä raskaana olevaa naista pienen lapsen kanssa. Mietin vain, miten luonnollista se perheen perustaminen joillekin on. Meille se pitää olla niin vaikeeta.

pp5

Oon monta kertaa kuullut sanottavan, että lapsettomuushoidoissa oleminen on ihan yhtä vuoristorataa ja niin se kyllä on. Muutenkin on hassua, että alkukierrossa on kauheasti kaikkea. Ensin kuukautisten kestäminen, polille soittoa ja jännittämistä miten työt menee niiden polikäyntien aikaan. Lääkkeitten ottamista ja pistämistä ja sitten inssin jälkeen pelkkää odotusta. Mulla on monta päivää ollut sellainen olo niinkuin olisin unohtanut jotain, vaikka eihän tässä voi tehdä mitään muuta, kuin odottaa.

Kannassa ei vieläkään näy tekstejä edes siitä ultrasta ennen inssiä. Oon joka päivä käynyt katsomassa. Tosi hitaasti ne päivittyy sinne.

Toinen inseminaatio

Inseminaatio tehtiin eilen. Lääkäri oli tällä kertaa uusi meille. Sanoi siemennesteen olleen huonompi, kuin viime kerralla. Kyselin, että oliko tulos kuitenkin vielä normaali ja hyvä, niin lääkäri sanoi, että oli ja että viimeksi kun se oli niin hyvä niin siihen nähden oli huonompi.

Limakalvo oli onneksi paksuuntunut, se oli melkein 9mm. Johtofollikkelit olivat kasvaneet lisää, vasemmalla puolella oli siis kaksi aivan vierekkäin, toinen 18mm ja toinen 20mm ja lääkäri sanoi, että niiden vieressä oli kolmaskin, mutta se ei ollut aivan pyöreä vaan enemmän littanan mallinen. Sen kokoa hän ei maininnut.

Lääkäri sanoi, että jos tästä kierrosta ei tärppää niin viimeiseen inssiin vaihtuu letrozolin tilalle puregon, johon sain jo reseptin ja hoitajalta pistostarvikkeita. Lääkäri jo varoitteli, että joskus saatetaan joutua hoito pysäyttämään, jos johtofollikkeleita kypsyy liikaa. Sanoi, että mulla reagoi kroppa tosi herkästi tuohon bemfolaan. Varmaan siksi jo etukäteen siitä varoitteli.

Testipäivä olisi sitten 30.3 eli nyt taas varrotaan. Inseminaatio meni hyvin, parissa kohtaa tuntui sellaista paineen tunnetta/vihlontaa. Koko loppupäivän ja illan oli maha aika kipeä, varsinkin käveleminen teki tukalaa. Tällaista ei ollut viimeksi. Mietin, että voisiko se johtua siitä, että viimeksi pistin pregnylin päivää ennen inssiä ja nyt lääkäri käski pistämään maanantaina illalla ja inssi tehtiin siis eilen keskiviikkopäivänä. Viime kierrossahan mulla oli ovulaatio oloja sitten inssiä seuraavana päivänä eli sinäänsä osuu ihan yksiin.

Nyt täytyy vain toivoa ja toivoa. Vaikka olenkin kunnon Pessimisti-Pertti, niin en voi olla miettimättä, että nyt jos meitä onnistaisi, niin saisimme sen jouluvauvan jota jo viime vuonna meille kovasti toivoin. <3

Pistelyhommia

Eilen illalla pistin viimeisen Bemfolan ja tänään pistän sitten Pregnylin illalla. Pistäminen sujuu nyt jo paremmin mitä alkuun, silloin ensimmäistä Pregnyliä pistäessä kädet tärisi ja jännitti aivan kauheesti. Se neulan ihoon laittaminen on ilkein vaihe, kun tietää et nyt on pistettävä eikä saisi epäröidä.

Huomisen jälkeen alkaa taas sitten jo piinapäivät, jos inssi vaan nyt menee hyvin. Kuinkahan sitä taas pysyy järjissään ne pari viikkoa..

Follikkeliultra kp8

Palailen nuolemasta haavojani. Alkukierto oli aika kamala, mutta nyt alkaa mieli olla vähän parempi jo onneksi. Otin letrozolit kp3-7 ja tänään kävin ennen iltavuoroa polilla taas ultrattavana, kiertopäivä on vasta kahdeksan, mutta viikonlopun vuoksi oli mentävä tänään, koska maanantaina olisi jo kp11. Oli kiva, kun lääkäri oli sama, kuin ensimmäisellä kerralla. Samantein ultrattiin. Kerroin, että menkat ovat vieläkin tiputelleet, eli kestäneet jo viikon. On joskus ennenkin ollut näin, että kunnon vuotoa kestää kolmisen päivää, jonka jälkeen on tiputellut useamman päivän.

Limakalvo oli nyt vain 4mm eli liian ohut.Vasemmalta puolelta löytyi nyt yllättäen kaksi johtofollikkelia, toinen oli 12mm ja toinen 13mm! Lääkäri sanoi, että pieni riski on nyt kaksosraskauteen, mutta myös toisaalta paremmat mahdollisuudet onnistua. :) Hän määräsi nyt pisteltäväksi Bemfolaa kolmena iltana, jonka pitäisi paksuuntaa sitä limakalvoa. Sitten taas Pregnyl maanantai-iltana. Inssi tehdään keskiviikkona. Vähän kyllä mietityttää, että miksi limakalvo oli nyt niin ohut, kun viimeksi (ja aina ennen muutenkin) se on ollut ihan oikean paksuinen. Lääkäri vaan sanoi, että se voi olla syynä siihen ettei tärppää, jos limakalvo ei ole tarpeeksi paksu. Hyvä kuitenkin, kun todettiin se ja sain siihen nyt lääkkeen. Löytyi edes jotain syytä, kun tähän asti kaikki on ollut niinkuin pitääkin ja mitään ei ole kuitenkaan koskaan tapahtunut.

                                       

Pistin ensimmäisen piikin heti töistä kotiin tultua ja se meni hyvin. Oli tosi helppo ja kätevä pistää tuon Pregnylin jälkeen, kun oli pistovalmis kynä. Hihkuin miehellekin, että näitkö, kun mulla ei kädetkään tärissy yhtään! :D Nyt hipsin tästä pehkuihin, kun huomenna aamulla kutsuu taas työt.

Huokaus

Tänään aamupäivällä alkoi sitten vuoto. Koko aamun juili alaselkää niin kuin aina ennen kuukautisten alkua, joten osasin jo epäilläkin. Kyllähän tämä koko viikon kestänyt pahantuulisuuskin on myös kuukautisia enteillyt. Lähinnä oon nyt helpottunut, kun ei enää tarvitse jännittää, vaikka harmittaahan tietysti.

Soitan huomenna polille. Jos nyt jotain positiivista, niin jos vuoto alkaa kunnolla huomisen aikana ja voin laskea sen kierron ensimmäiseksi päiväksi, niin seuraava ovis ei ainakaan näytä osuvan viikonlopulle.

pp11

Tänään on ollut vähän kurkku kipeänä. Palellut olen myös jo usemman päivän. Jokainen raskausoireita googlettanut tietää, että vilustumisen oireet voi olla ensimmäisiä raskausoireita. Nyt en voi muuta, kuin miettiä, että olenko kaikessa hulluudessani kehittänyt itselleni jo flunssankin raskauden toivossa!?

Päässä jäytää ajatus, ettei ole tärpännyt. Oon ollut pahalla tuulella, mikä mulla merkitsee aina lähestyviä kuukautisia. Voinhan tietysti olla hermostuneisuuden vuoksikin äreä, kun jännitän sitä testipäivää.

Huoh. Vielä kaksi kokonaista päivää.

Ei se stressi ole sua estänyt raskaaksi tulemasta

Lauantaina nähtiin pitkästä aikaa miehen vanhempia ja kerrottiin viime käänteistä heille. Kerroin, ettei mitään vikaa ole vielä löytynyt ja Anoppihan oli heti samalla kannalla, kuin ennenkin, että on mun korvien välistä kiinni raskaaksi tulo. Hän on ennenkin sitä sanonut, että jännitän ja mietin asiaa liikaa ja pitäisi vaan antaa olla. Selitin kyllä siihen, että lääkäri sanoi ensimmäisellä kerralla, että joskus syy voi löytyä vasta sitten, kun on siirrytty ivf/icsi-hoitoihin. Mulle on kyllä aivan punainen vaate tuo stressi-kortin lyöminen pöytään. Anopin puheet ei oo koskaan aiemmin mua ärsyttäneet ja päin vastoin, aina on vähän helpottanut puhua asioista hänen kanssaan, koska tiedän ettei lastensaaminen ole aikanaan ollut helppoa heille. Ilmeisesti oon vaan liikaa kuullut sitä "kun sä oot sellanen stressaaja.." selitystä, että en jaksa enää yhtään kuunnella.

Välillä vaan ihmetyttää tuo ihmisten puhuminen stressaamisesta. Ihan kiinnostaisi tietää mihin factaan nämä stressin lässyttäjät perustavat sen tietonsa, kun ollaan niin asiantuntevia, että! Seuraavan kerran taidankin kysyä.

Ensimmäisellä käynnillä sairaalassa kysyin sitten stressistä, onneksi mies tökkäsi mua kylkeen ja muistutti, että kysy nyt. Olisin muuten unohtanut. Lääkäri sanoi, että tuota ihan samaa monet kysyvät ja mitään tutkimustietoa ei kuulemma asiasta ole, kuinka paljon stressi voi vaikuttaa. Lopuksi lääkäri sanoi, että jokatapauksessa ei se stressi ole estänyt sua raskaaksi tulemasta!

Semmoinen avautuminen tähän maanantai iltaan, kiitos vaan ja anteeksi. :D

Epäusko

Työkaveri on alkanut olla näkyvästi raskaana ja tänään hänen mahan silittelynsä tuntui erityisen pahalta. Tuli ihan sellainen olo, että miksen minäkin voisi istua siinä mahaani silittelemässä. Prismassakin tuntui kävelevän kaikki raskaana olevat ja lastenvaunuja työntävät vastaan. Ei ne kateuden tunteet ole mihinkään hävinneet, vaikka tehokkaasti olenkin pystynyt selättämään ne viime aikoina. Eilen vielä ajattelin järkevästi, että kumpikin käy- raskaaksi tuleminen tai uusi hoitokierto.

Ystäväni sai vauvan vajaa kuukausi sitten, he asuvat kauempana jonne ajeltiin mun äidin kanssa käymään, kun vauva oli parisen viikkoa vanha. Pidin vauvaa sylissä pariin kertaan ja siinä häntä katsellessa tajusin, että aivan turhaa olen ollut tälle mun ystävälle kateellinen hänen raskaudestaan, kun eihän tämä ole milläänlailla meidän vauva. Vaikka kaikki meidän ystävät saisivat vauvoja, niin ei mikään niistä ole meidän, enkä minä sen enempää tule raskaaksi, vaikka kukaan ei saisi vauvaa. Tämä oli mulle ihan hyvä oivallus ja tuskin sitä olisi tullut, ellen olisi sitä vauvaa nähnyt.

Kierron loppuminen hermostuttaa ja jännittää. Toissapäiväinen mahaturvotuskin on tipotiessään. Pari päivää sitten tuli illalla yhtäkkiä paha olo ja piti käydä vessassa yökkimässä, mutta tämä ei ole mulle kyllä mitään uutta. Tänään on siis pp9 ja kp22.

Oon muuten lueskellut vanhoja Simpukka-lehtiä ja 4/2015 numerossa oli hyvä pätkä siittiöiden kulusta. Oli mun mielestä tosi hyvin selitetty, luin sen ihan ääneen miehellekin.

pp7

Tänään on testipäivään tasan viikko. Ollaan miehen kanssa silloin molemmat vapaalla, niin voidaan yhdessä testata ellei menkat nyt sitten ala jo ennen sitä. Mitenköhän jaksan odottaa vielä viikon? Toki onhan tässä odotettu jo vuosi ja rapiat päälle, niin eihän yhden viikon pitäisi tuntua enää missään. Tilattiin raskauskeijulta testejä, valkattiin niitä yhdessä miehen kanssa. Kuusi halpaa liuskaa ja sitten Clearbluen 2 testiä jemmaan sitä varten, jos liuska sattuisi näyttämään positiivista.

                           

Inssissä oli sattumalta sama lääkäri, kun aukiolotutkimuksessakin. Johtofollikkeli oli kasvanut vähän lisää ja oli silloin 17mm. Siittiöiden liikkuvuuden kehui olevan todella hyvä. Vähän tuntui inhottavalta se katetrin laitto ja sperman ruiskutus, mutta se oli nopeasti ohi ja lopuksi sain pötkötellä siinä hetken. Hän taas varotteli samaa mitä viimeksi, että inssien onnistumisprosentit on pienet ja "näitä saattaa tässä vielä tulla". Sanoi kumminkin, että tilanne näytti silti hyvältä ja että ehdottomasti nämä inssit kannattaa meille tehdä. Lopuksi toivotti onnea matkaan. Mun mielestä tuollainen suhtautuminen on hyvä, liian toiveikasta tai yltiöpositiivista suhtautumista en olis halunnutkaan.

Jos tästä kerrasta ei tärppää, niin uutta inssiä koitetaan tehdä heti seuraavaan kiertoon samoilla lääkityksillä.

Pikapäivitys hotellista

Olen juuri viikonloppureissussa ja ajattelin tulla pikaisesti päivittämään sen verran, että eilen tehtiin inseminaatio, joka sujui hyvin. Lääkäri suositteli varmistelemaan kotona vielä viikonloppuna ja mehän olemme tietysti tehneet työtä käskettyä. :D Tänään aamulla herätessä oli vatsakipua vasemmalla alavatsalla, jota kesti koko aamupäivän. Ihan niinkuin mukamas olisi ollut vähän erilaista kipua mitä ennen aina oviksen tietämillä, heh. (Niin varmaan.)

Inssin jälkeen kävin kirppiksellä ja ihan melkein ääneen olis voinut nauraa, kyn ystävälle laitoin viestiä, että onpa huvittavaa, kun kukaan ihminen täällä ei tiedä missä olen juuri ollut ja nyt täällä vaan hypistelen vaatteita muina miehinä. Lääkärille naurahdin inssin jälkeen, että nyt tekis mieli mennä kotiin makaamaan jalat kohti kattoa koko viikonlopuksi, ettei ne vaan valu sieltä heti pois. Mutta lääkäri siihen sanoi, että en minä siihen voi nyt itse juuri mitenkään vaikuttaa.

Noh, makasinpa illan silti sohvalla jalat sohvatyynyjen päällä kauratyyny alavatsalla... :D

Aukiolotutkimuksesta ja ultrasta

Nyt vasta ehdin kertomaan tiistaista. Miehen piti tulla mukaan, mutta sillä venyikin yövuoro niin pitkäksi, ettei ehtinyt, mutta sisko onneksi pääsi mukaani. Oli kiva, kun ei tarvinnut yksin mennä, ei jännittänyt ehkä ihan niin pahasti. Lääkäri oli eri kuin viimeksi, mutta mukava hänkin. Ensin hän kävi meidän tilanteen siinä nopeasti läpi ja sitten sainkin jo riisua pöksyt ja käydä pöydälle. Lääkäri heti kysyikin, että jännittääkö mua ja olenko ottanut särkylääkettä.

Ultralla katsottiin ensin ja lääkäri totesikin heti nähtyään vasemman puolen, että siellä oli jo hyvän kokoinen rakkula. 15mm. Muita ei näkynyt. Sitten tehtiin tutkimus. Lääkäri ihmetteli pariin kertaan tutkimuksen aikana, että oon kyllä tosi rauhallinen ja sitten totesikin, että mulla taitaa olla korkea kipukynnys, kun niin hyvin pärjään. Inhottavalta ja epämukavaltahan se tuntui, mutta ei ollut kovaa kipua, sellaista etteikö sitä olisi kestänyt. Pari kertaa taisin vähän irvistää. Molemmat johtimet oli auki ja kohtu näytti terveeltä. Huokaistiin siskon kanssa molemmat vaan helpotuksesta, kun lääkäri sanoi, että "ja niin on oikeakin puoli auki".

Lääkäri kirjoitti reseptin Pregnylille, jonka pistin tänään töiden jälkeen. Pistämistä harjoteltiin hoitajan kanssa. Onnistuin saamaan toisesta ampullasta pienen haavan sormeen, mutta muuten meni hyvin. Se itse pistosvaihe oli kaikista jännin, että uskalsi pistää sen piikin tuohon mahamakkaraan. :D Vähän on pistellyt mahaa koko illan sen jälkeen.

Huomenna on sitten inssi, jaiks! Lääkäri sanoi, että huomenna on juuri hyvä ajankohta tehdä se, kun rakkula on niin hyvän kokoinen jo. Meistä otetut labrat hän katsoi myös ja kaikki olivat normaalit eli selittävää syytä ei löytynyt niistäkään, miksi raskaus ei ole alkanut.

Jos kaikki vaan menee huomenna hyvin, niin sitten onkin jännittävät kaksi viikkoa edessä. :)

Kp8

Heräsin eilen aamulla aivan järkyttäviin vatsakipuihin. Jouduin olemaan kaksinkerroin vessanpöntöllä, kun vatsaan koski niin paljon ja oli aivan tuskanhiki päällä. Parikymmentä minuuttia siinä kärvistelin ja olin jo ihan valmis soittamaan töihin, että en pysty lähtemään aamuvuoroon. Herkimmät lukijat voivat skipata pari seuraavaa lausetta. :D Vatsa oli sekaisin ja jossain vaiheessa oksettikin, mietin, että nyt jos tulee oksennus, niin on oksennettava varmaan lattialle, koska pöntöltä en voi nousta :D Otin imodiumin ja Panadolin (1g) ja ne taisi auttaa, koska hetken päästä olo helpotti ja lopulta pääsin lähtemään töihin. Iltapäivällä alkoi uudestaan maha olemaan vähän arka ja samanlainen olo on ollut tänäänkin. Lueskelin myöhemmin, että lääkkeen haittavaikutuksissa mainittiin vatsakipu ja että jollain muullakin on ollut samanlainen juttu Letrozolia syödessä. Niin epäilen, että tämä oli kyllä siitä lääkkeestä johtuvaa. Vähän pelotti ottaa eilen illalla viimeinen lääke, mietin, että tuleeko samanlainen show tänäkin aamuna, mutta ei onneksi.

Jännittää kyllä tosi paljon tuo tiistai. Onkohan johtimet auki ja onko lääke saanut mitään aikaan, kivuista päätellen kyllä siellä ainakin jotain tapahtuu. Päästäänköhän insseihin ja voidaankohan sitä tehdä tässä kierrossa. Lääkäri epäili, että se tehtäisiin kp14 paikkeilla, mutta se osuu meillä lauantaille.

Vähän pelottaa kyllä sekin, että kuinkahan tässä pudotaan kohta korkealta ja kovaa. En oo varmaan vuoteen ollut näin monta päivää näin hyvällä mielellä, etten ole alituiseen murehtinut ja stressannut sitä, kun meillä ei tärppää. Tosin, onhan tämän yli vuoden aikana ehtinyt niihin pettymyksiinkin jollain tasolla tottua.

Neljäs päivä Letrozolia

Koko viikko on ollut aika kiireinen. Maanantaina meni koko päivä soitellessa polille, enkä saanut sieltä ketään kiinni koko päivänä. Yritin joka välissä soitella minkä töiltäni ehdin. Tiistaille sain labra-ajan. Kävin siellä kesken aamuvuoron ja silloin sain myös polilta hoitajan kiinni. Oli sattumalta sama hoitaja, kun viime viikollakin ja hän oli tosi mukava. Hetki juteltiin ja kyselin muutamat asiat mitä olin miettinyt. Aukiolotutkimukseen sain ajan tulevalle tiistaille, hän taas muistutti ottamaan särkylääkkeen ennen sinne menoa. Onneksi mulla on silloin vapaa, niin ei tarvii sen vuoksi töitä sumplia.

Letrozolia oon nyt ottanut neljättä päivää ja eilen oli ensimmäistä kertaa vähän outo olo koko päivän. Mahaa nippaili ja pisteli koko illan, ei ollut kipeä, mutta tavallaan muistutti koko ajan olemassa olostaan. Turvoksissa oli myös, yleensä mulla on maha turvoksissa vain kuukautisia ennen tai niiden aikana, ei jälkeen. Töissä kävi myös huvittava juttu. Istahdin iltapäivällä juomaan kahvin ja syömään rahkaa niin totesin siinä vaan muutamalle työkaverille, että onpas jotenkin ylivilkas olo. Söin ja teinkin siinä vielä jotain, aikaa kului varmaan kymmenisen minuuttia, kun istuin uudestaan alas ja totesin, että ei vitsi, kun alkoi väsyttämään. En tajunnut yhtään itse puheitani, kunnes työkaveri huomautti ja naurettiin kaikki asialle.

Hyvä mieli ja helpottunut olo jatkuu edelleen, yritän nauttia tästä nyt niin kauan, kun sitä kestää.

Yk15

Tein eilen aamulla raskaustestin, koska oltiin illalla menossa yhtiin tupareihin ja ajattelin, että siellä voisin pitkästä aikaa vähän juoda ennen, kun hoidot alkaa. En aio alkoa nyt juoda enää, kun hoidot alkaa. Noh, yhtä viivaahan siinä pian sain taas pällistellä. Ajattelin jo, että ihan varmasti on menkat nyt sitten myöhässä, kun niiden alkamista kerrankin oikein odottaa. Vuoto alkoikin yllätten samana iltapäivänä, oli pakko heti soittaa kummitädillekin ja kertoa, että nyt ne alkoi. Lääkäri sanoi, että ensimmäinen kiertopäivä on se päivä, kun vuoto alkaa kunnolla ja jos nyt oikein päättelen, niin se on mulla tänään. Huomenna täytyy aamusta soittaa hoitajalle ja samalla myös labraan, että voisinko saada työpaikan viereiseen labraan ajan tiistai aamuksi. Netissä ei ollut enää vapaita aikoja, mutta jos ne pystyis puhelimitse vaikka antamaan, niin voisin käydä siinä kesken töiden.

Monta asiaa muistettavana ja jännittää miten työt ja kaikki saa sumplittua yhteen.

                         

Loppuun vielä kevennys. :D Sain Kummitädiltä hauskan sarjakuvan tänään, oli leikannut sen jostain lehdestä. :D

Ensimmäinen käynti polilla

Torstaina vihdoin koitti se päivä jota oltiin odotettu. Lääkäri oli onneksi tosi mukava. Ensin käytiin esitietolomakkeet läpi ja miehen viimesyksyisen siemennestenäytteen tulokset myös. Sitten tutkittiin ja ultrattiin. Lääkäri tosi kivasti selitti mitä siellä ultrassa näkyi ja sanoi, että täältä selvästi näkee, että olen ovuloinut tässä kierrossa ja että loppukierto on meneillään.

Olin ihan puulla päähän lyöty, kun ultrauksen jälkeen lääkäri ehdotti, että seuraavaan kiertoon voitaisiin tehdä munajohtimienaukiolotutkimus ja sitten jos johtimet on auki, niin samaan kiertoon koitetaan tehdä ensimmäinen inseminaatio! Olin ihan varautunut siihen, että nyt ensin tutkitaan ja ehkä koitetaan vielä jollain lääkkeellä ensin muutama kuukausi ja ehkä sitten jossain vaiheessa pääsisi insseihin.

Tosi paljon tuli uutta asiaa ja jännittää, että kuinkahan nyt osataan kaikki tehdä ja muistaa. Kaikenkaikkiaan olo on todella helpottunut, ihan kuin olisi pudonnut taakka harteilta ja kivi sydämeltä, kun ei tarvii enää kahdestaan tätä yritystä jatkaa ja jaksaa. Viime päivinä on ollut ihan sellainen olo, että mun tekis mieli vaan itkeä ilosta, kun oon niin ilonen siitä, että meillekin tapahtuu vihdoin jotain hyvää, kun nyt näin nopealla tahdilla lähti asiat menemään eteenpäin.

Kuukautisen pitäisi alkaa tänä viikonloppuna tai alkuviikosta. Silloin pitää heti soittaa hoitajalle ja varata aikaa siihen munajohtimienaukiolotutkimukseen. Sitten pitää käydä kierron päivinä 2-5 verikokeissa (miehen myös tässä lähiaikoina) jonka jälkeen syön kp 3-7 Letrozolia tai kp 5-9. Riippuen siitä milloin ehdin labraan, vasta verikokeiden jälkeen saan alkaa syödä tota lääkettä. Sillä sitten tuetaan ovulaatiota, vaikka se mulla luultavasti tapahtuukin. Tutkimuksessa katsotaan ovulaation tilannetta ja jos johtimet on auki, päätetään milloin inseminaatio tehdään. Tarvittaessa ultrataan vielä siinä välissä.

Lääkärin jälkeen käytiin vielä hoitajalla, joka laittoin lähetteen labraan ja antoi muutenkin ohjeita. Saa nyt nähdä miten nää kaikki asiat menee, koska menkat alkaa ja osuuko ovulaatio juuri viikonlopulle. Varmaan eniten jännittää tuo aukiolotutkimus, että onko ne mulla auki.

Kp 21

Ihmisen mieli on kyllä niin kummallinen. Vaihdoin äsken työvaatteita kotivaatteisiin ja yllätin itseni vilkaisemasta peilistä, että voisiko olla nännit tummemmat tai rinnat muuten vaan erinäköiset. Että jos nyt vaikka kuitenkin? Muistaakseni tiistaina eli kp16 oli samanlaisia vatsakipuja mitä mulla on aina oviksen aikoihin, tädillenikin nauroin, että siellä taas jääräpäät väistelevät toisiaan, etteivät vaan vahingossakaan kohtaa. Mulla on oviksen aikaan ollut aika koviakin vatsan pistoja ja repäisyjä, ihan niin kuin kuukautiskipuja. Ajattelin niistä sanoa torstaina lääkärille, että onkohan ihan normaaleja. Siitä meni sitten pari päivää ja rinnat kipeytyi.

Turhauttaa kyllä tosi paljon tuntea noi kaikki muutokset kropassa joka kuukausi, eikä siltikään mitään. Vaikka tiedän, että on typerää russuttaa tällaista, kun päinvastoin mun pitäisi olla onnellinen siitä, että kropassa kuitenkin tapahtuu jotain ja kuukautiset tulee säännöllisesti, vaikkei raskaus ole alkanutkaan.

Mietin tänään, että täytyisköhän mun tilata joku iso satsi raskaustestjä ja ovistestejä. Luultavasti kuitenkin sairaalassa käsketään tikuttelemaan ovista jossain vaiheessa. Oon ajatellut, että jos vain raaskin, niin tilaan niitä hymynaama-testejä, kun niitä tikkuja on niin rasittavaa arvuutella. 

Valivali

Sairaalan käyntiin on tänään aikaa tasan kaksi viikkoa. Jännittää kyllä ihan hirveesti ja välillä tuntuu ihan epätodelliselta, että ihanko tosissaan tässä ollaan nyt lapsettomuustutkimuksiin menossa. Kuvittelin, että viime vuosina on aivan tarpeeksi paljon kuraa tullut niskaan, että olisi voinut tällaisen välttää, mutta ilmeisesti ei. Ei musta oo tuntunut enää pitkään aikaan siltä, että tässä oltaisiin jotain vauvaa yrittämässä. Ihan siksi, että niin monta kuukautta on mennyt, eikä mitään tapahdu.

Viime aikoina oon kyllä ajatellut, että kai tämä olisi pitänyt arvata. Nuorempana tuli monesti syötyä pillereitä ihan miten sattuu, kuukauden jälkeen oli välillä useampi laatasta jäänyt syömättä. Ehkäisyrengas unohtui ottaa pois tai laittaa uusi tilalle ajoissa ja joskus sitä etsittiin miehen kanssa aamulla peittojen välistä missä se oli ollut koko yön. Sieltähän ne menkat aina vaan alkoi.

Ruikutin miehelle yhtenä iltana sitä matkakuumettani ja mies sitten ehdotti, että aletaan säästämään ja lähdetään loppuvuodesta johonkin. Jos sitten ei vauvaa tule, niin päästäänpä ainakin matkalle. Oon ihan innoissani, nyt voin suunnitella ja odottaa jotakin. Ihanaa. <3

Paitsi jos oonkin raskaana silloin

Mua on viime aikoina vaivannut kauhea matkakuume. Haluaisin johonkin tosi lämpimään ja kauas. Tämä elämän arvaamattomuus ja se, kun ei tiedä mitä tulee tapahtumaan tekee suunnittelemisesta hankalaa. Tajusin eilen, miksei tänä talvena lähdetty johonkin matkalle. No siksi, kun ajateltiin, että olisin näihin aikoihin raskaana jo,

Epätietosuus tulevasta on tässä kaikkein pahinta, kun mistään ei tiedä mitään ja kaikkeen joutuu jättämään sen varauksen, jos onkin raskaana jo silloin ja sitten saa taas pettyä, kun ei ollutkaan.

Yk14

Uusi kierto alkoi tänään ihan ajallaan. Kyllähän se taas ärsytti. Ihan niinkuin joka kerta. Hätäpäissäni ehdin tehdä negatiivisen testinkin lauantaina, kun tajusin, että oon joutunut ottamaan lääkkeitä mitä ei raskaana saa ottaa. En muistanut lääkärissä kysyä sitä ja sitten kotona tuli yhtäkkiä mieleen.

Laskeskelin tuossa, että mulla on kiertopäivä 25, kun mennään sairaalaan ensimmäiselle käynnille. Vähän kyllä alkaa jo jännittää, että selviääkö ensimmäisellä kerralla jo jotakin ja mitä siellä ylipäätään päätetään. Vai päätetäänkö mitään, eihän sitäkään tiedä. Oon jo päättänyt, että ilman reseptiä en sieltä kyllä lähde. Ainakin nyt tuntuu siltä, että jos vain antavat jonkun lääkkeen jo, niin otan ihan mielihyvin. En ainakaan tätä luomuyritystä jaksa enää yhtään.

Mies tänään ihanasti halas ja lohdutti, kun tajusi, että mulla on menkat alkaneet.

Lapsettomuus

Koulun seksuaalivalistustunneilla puhutaan raskauden ehkäisyn tärkeydestä. Siitä, kuinka yksikin unohdettu pilleri tai kondomi voi olla kohtalokas. Tietenkin. Tässä vaiheessa, kun on harrastettu seksiä ties kuinka monta kertaa ilman ehkäisyä, tuntuu todella kummalliselta, että joku voi edes "vahingossa" tulla raskaaksi siitä yhdestä kerrasta. Minusta se tuntui oudolta ihan jo ensimmäisen puolen vuoden kohdalla. Tuntui ihan käsittämättömältä. Tosin viime aikoina koko raskaaksi tulo on alkanut tuntua ihan rakettitieteeltä.

Mietin tuossa aiemmin tänään taas tätä lapsettomuutta ja miksi tämä tuntuu niin vaikealta. Yksi syy on varmasti se, että siitä puhutaan yleensä ottaen tosi vähän mikä on tietysti ihan ymmärrettävää. Harvemmin sitä työpaikan kahvipöydässä kuulee puhuttavan, kuinka jollakin alkoi taas menkat ties kuinka monen yrityskuukauden jälkeen. Siellä puhutaan siitä, kuinka se on sillä ja sillä kuulla raskaana ja palaakohan se äitiyslomaltaan töihin ja haluavatkohan he toisen heti perään. Kerätään vauvarahaa jollekin äitiyslomalle jääneelle ja mietitään mitä niillä rahoilla ostetaan lahjaksi. Lapseton on niissä tilanteissa monesti hiljaa ja toivoo, että puheenaihe loppuisi pian tai poistuu paikalta.

Nyt kun vauvantekohommat on tulleet esimerkiksi töissä kahden kesken jonkun kanssa puheeksi, niin monta kertaa toinen sanoo, että heillä on ollut joku tuttu samassa tilanteessa. Isommassa porukassa siitä ei puhuta. Ainakaan minä en ole kuullut.

Sitten, kun joskus tulen raskaaksi, aion kyllä kertoa niille jotka raskaudesta kyselevät, että vauvaa toivottiin ja odotettiin paljon pitempään, kuin sen yhdeksän kuukautta.

Mummu tietää

Mummuni asuu kotipaikkakunnallani ja käyn hänen luonaan yleensä aina, kun vaan siellä päin tulee liikuttua. Mummu tietää, että olen halunnut lapsia jo pitkään, mutta mistään tästä yrityksestä en ole hänelle tietenkään kertonut. En halua, että hän alkais murehtimaan näitä asioita. Nyt kuitenkin, kun olen pari kertaa käynyt mummulassa, hän on jossain vaiheessa ottanut sillain salakalavasti puheeksi lapset ja on aina katsonut mua tosi pitkään silmiin ja sanonut, että "nuoruudesta pitää nauttia, sitä ei koskaan saa takaisin. Lapsia ehtii kyllä tehdä vähän myöhemminkin." Mulle tuli silloin jo tunne, että mummo tietää.

Meidän molemmat vanhemmat tietää, että yritetään vauvaa. "Anopin" kanssa asia tuli aikanaan ensin puheeksi, tästä voisin kertoa toisessa postauksessa lisää myöhemmin. Äidilleni kerroin kerran viestillä ja myöhemmin olen sitten kertoillut pintapuolisesti meidän vaiheista hänelle. Tädiltäni kuulin tässä jokunen aikaa sitten, että äitini oli kertonut meidän mummolle eli oikein arvasin hänen tietävän. En mä siitä pahoillani ole, että on kertonut. Toivottavasti mummo ei vaan ala koskaan kyselemään mitään ja toivonmukaan tulisin pian raskaaksi, ettei hän ehdi alkaa murehtimaan onko meillä jokin vikana. Mummo oli kuulemma äidiltäni kysynyt, että ollaanko me kauankin jo yritetty johon äitini oli vastannut, että "jonkin aikaa".

Jouluaattona käytiin siskojen, äidin ja mummon kanssa hautausmaalla. Vietiin kynttilöitä. Siinä samalla katseltiin hautakivistä nimiä. Hetti ja Mandi on tosi nättejä ja vähän erikoisempia nimiä.

                           

Odottelua

En oo saanut aikaiseksi kirjottaa, kun täällä ei tapahdu oikein mitään. Ensimmäistä kertaa koko vuoteen mulla on ollut ihan luovuttanut fiilis. Semmoinen, että odottaa vaan menkkojen alkua ja sitä, että kierto olis äkkiä ohi. Tietysti ollaan paneloitu, mutta semmosta yrityksen makua ei oo hommassa enää ollut. Ollaan harrastettu seksiä vaan just silloin, kun on huvittanut. Näköjään kaikki todellakin on mahdollista, koska luulin, ettei mulle tulisi tällaista mielentilaa ikinä.

Muistan vielä, kun muutama kuukausi sitten mua harmitti, jos ei ehditty harrastaa seksiä joka päivä oviksen aikaan. Melkein itkua väänsin, että menikö tämänkin kuukauden mahikset sitten siinä. Ollaan harrastettu seksiä vain joka toinen päivä, joka päivä oviksen aikaan, piittaamatta mistään päivistä mitään ja pyritty harrastamaan seksiä aamuisin ja mitähän vielä. Kerran poistin puhelimesta sellaisen sovelluksenkin, jonne voi syöttää kuukautiset ja se laskee sitten sun kiertopäivät ja antaa oletetun tärppipäivien ajankohdan, ihan sen vuoksi, ettei mun tulis kytättyä niitä kiertopäiviä. Tämäkään ei toiminut, koska muistin ulkoa ne kiertopäiväni.

Tähän vuoteen on kaikesta huolimatta lähdetty hyvillä mielin. Oon onnellinen, että vuosi vaihtui ja kaikki on vielä mahdollista.

                                     

Sain ihanan kortin jouluna siskolta. <3