Alku

Muistan sen tunteen aina. Miten onnellinen olin, kun kysyin ensimmäisen kerran mieheltäni, että haluaako hän lapsia ja hän vastasi: "Totta kai, oon aina haaveillut, että olisi joskus vaimo ja lapsia". Olin päättänyt, että minun on kysyttävä sitä häneltä pian, koska en halunnut rakastua enää mieheen, joka ei haluaisi lapsia. Äitiydestä haaveilevalle naiselle tuohan oli, kuin olisi kaatanut bensaa liekkeihin tai vettä munkkikattilaan.

Olen jo nuoresta asti haaveillut, että saisin ison perheen ja tulisin nuorena äidiksi. Kouluikäisestä asti olen kirjoittanut kalenterin viimeisille sivuille listaa nimistä, joita voisin antaa omille lapsilleni. Kirjoitan niitä listoja vieläkin. Oma äitini on tullut äidiksi nuorena ja minulla on useampi sisarus. Ehkä siksi haluan itsekin useamman lapsen, kun olen kasvanut suuressa perheessä? Mieheni kanssa haluasimme kolme lasta, tosin nykyään sitä vain toivoo, että kun saisi edes sen yhden. Olen aina halunnut tulla äidiksi, se on ollut minun suurin haaveeni ja vielä tähän vuoteen asti kuvittelin niin käyvän, kamalaa sanoa, että pidin sitä toisaalta aivan itsestäänselvänä, että minusta tulee äiti. Minusta tuli täti reilut viisi vuotta sitten jolloin vauvakuumeenikin alkoi. Näihin vuosiin on mahtunut kaikenlaista. Olen mennyt naimisiin, eronnut ja rakastunut uudelleen. Nyt minulla on kuitenkin rinnallani ihana mies, meillä on yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat ja olemme onnellisia yhdessä. Se pikkunen enää vain puuttuu.

Hormonaalinen ehkäisy lopetettiin jo 2014 vuoden alkupuolella, koska kärsin aurallisesta migreenistä ja yhdistelmäehkäisypillereitä en saa sen vuoksi ottaa. Olin tästä huolimatta käyttänyt useamman vuoden ehkäisyrengasta, kunnes työterveyslääkärini piti minulle saarnan, että minun on lopetettava se ja mentävä gynelle hakemaan minipillereihin resepti. Näin tein ja niitä kokeiltiinkin useampaa eri merkkiä, mutta mikään ei sopinut. Yhdestä tuli kuukauden kestävät menkat ja toisista kamalat mielialaongelmat, yksistä pahoinvointia. Sen jälkeen yhdessä miehen kanssa päätettiin, että annetaan olla, koska ainut vaihtoehto olisi enää ollut kierukka, mitä ei haluttu laittaa, koska silloin jo mietittiin, että vauva voisi oli tervetullut lähiaikoina. Vauvalle annettiin lopulta lupa tulla vuoden vaihteessa 2014-2015.

Mulla oli alusta asti sellainen tunne, että tämä ei tulisi olemaan meille helppoa. Vaistoni pitää usein paikkansa ja niin kävi tälläkin kerralla.