Meillä oli jo viime vuoden marras-joulukuussa pätkä jolloin ei käytetty ehkäisyä. Jos olisin ollut helposti raskautuvaa sorttia, olisi voinu silloin jo tärpätä. Vuoden alusta alettiin ihan oikeasti yrittämään, katsottiin tärppipäiviä ja luin ensimmäistä kertaa keskustelupalstoja ja muistan kuinka silloin ihmettelin sitä, miten toiset siellä laskevat kiertopäiviään ja yrityskiertoja ja listasivat kaikkia mahdollisia raskausoireita tai ovulaatiotuntemuksiaan. Vaan enpä tiennyt, että kohta olisin yksi heistä.
Pelkäsin alusta asti, että entä jos me ei saadakaan lapsia tai raskaaksi tulossa kestää kauan. Helmikuussa ajattelin, että kyllä varmasti viimeistään kesällä olen raskaana. Kesällä ajattelin, että varmasti syksyn aikana tärppää. Elokuun olin kesälomalla ja olin päättänyt, että jos silloinkaan ei tärppää, niin varaan gynekologille ajan ihan oman mielenterveyteni vuoksi. Olin tätä ennen käynyt gynellä joskus 2014 vuoden lopulla ja puhuin siellä jo vauvahaaveistamme ja gyne sanoi minun olevan jo hyvässä lapsentekoiässä ja ettei kannattaisi liikaa lykätä ja että raskaudella olisi hyvät edellytykset alkaa, kun hormonaalinen ehkäisykin oltiin kauan sitten lopetettu ja munasarjat on saaneet toimia normaalisti jo jonkin aikaa.
Kävin yksityisellä gynellä viime syyskuussa. Olin varma, että joku vika on minussa oltava, ihan toivoinkin sitä, että jotain löytyisi ja voisin saada vaikka jotakin lääkettä mikä voisi auttaa raskauden alkamaan. Silloin oli muistaakseni kiertopäivä 11, gyne ultrasi, ja sanoi että kohtu näyttää hyvältä, limakalvo terveeltä ja paksuus on oikea, munasarjat ovat kauniit ja toisessa johtofollikkeli jonka epäili irtoavan ylihuomenna. Mulla oli etukäteen mietittynä vaikka mitä kysymyksiä, mutta unohdin ne kaikki sillä samalla sekunnilla, kun gyne sanoi kaiken olevan kunnossa. Ihan harmittaa, kun en tajunnut kysyä kaikkea mitä piti. Sain gyneltä hedelmöityshoitoja käsittelevän lehtisen mukaani ja hänen mielestään me voisimme vielä rauhassa yrittää, eikä toivo ollut hänen mielestään menetetty. En voinut muuta, kuin ihmetellä sitä, että miksi sitten en ole tullut raskaaksi, jos kaikki on kerran kunnossa. Tähän mennessä yritystä oli takana yli 8 kuukautta. Lääkäri muistutti, jokaisessa kuussa raskauden todennäköisyys tai mahdollisuus on 17%:n luokkaa. Sehän on ihan älyttömän pieni! Kun menkat alkoivat vielä silloin syyskuussa ja lokakuussakin niin päätin, että apua on saatava, että mä en enää jaksa.
Käytiin lääkärissä tässä kuussa, hän kyseli tosi tarkkaan kaikkia asioita läpi ja oltiin vastaanotolla pitkään. Lääkäri passitti meidät labraan, minusta otettiin perus verikokeita ja prolaktiini sekä molemmista pissanäytteet. Sairaala vaatii, että klamydia ja tippuri on tutkittu pissasta molemmilta, ennen kuin lähete tehdään. Varasin lääkärille soitto-ajan joka oli viime viikolla. Lääkäri kertoi puhelimessa labrojen olleen molemmilla hyvät ja lupasi tehdä meille lähetteen tutkimuksiin. Puhuin Lääkärillekin sitä, miten väsynyt oon ollut tähän yritykseen ja mieli ollut aika ajoin tosi maassa, kun en tule raskaaksi. Tuo meidän Lääkäri on tosi mukava ja hän aika kivasti puhelimessa tsemppasi mua. Luin jälkeenpäin Omakannasta, että hän oli kirjoittanut sinne kuukautisten alkaneen jälleen ja pettymys on suuri. Useemmalle työterveyslääkärille oon myös puhunut tästä vauvan yrityksestä ja yksi kanssa sanoi kerran kivasti, että "ajattele se niin, että se tärppää sitten, kun se juuri oikea ja teidän vauva löytyy" tms. Se oli minusta tosi kivasti sanottu ja toi silloin alkuvuodesta paljon lohtua, kun ajattelin sitä lausetta usein.
Kutsu sairaalaan tuli yllättäen jo viikko sitten, vain muutama päivä sen jälkeen, kun lähete oltiin tehty. Ensikäynnille mennään 4.2.2016. Kirjeessä oli molemmille esitietolomakkeet täytettäväksi
Nyt on ollut vähän helpompi olla, kun tietää, että asialle tehdään jotain. Ei voi muuta, kuin odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti