Ei lapsia tehdä, niitä saadaan. Vai saadaanko?

Aina joskus kuulee tätä sanontaa viljeltävän ja mitä enemmän oon alkanut miettimään sitä, niin sitä vähemmän siitä pidän. Pahinpina aikoina olen sitä lähestulkoon raivonnut joillekin tutuille, että eihän tuo lause pidä yhtään paikkansa, kun toisethan nimenomaan tekevät ne lapset. Päättävät haluavansa lapsen, yrittävät ja simsalabim, nainen on raskaana. Luonnollisesti näinhän se kuuluu mennäkin, ei kaikille tämän kuulu olla näin vaikeeta. Mutta lasta kovasti haluva ihminen on väkisinkin välillä kateellinen, enemmän ja vähemmän ja tätä joidenkin ihmisten on vaikeaa ymmärtää. Se ei ole kenellekään henkilökohtaista, enkä minäkään halua tällä tai muilla kirjoituksillani loukata ketään.

Joskus olen myös miettinyt, että entä jos meidän ei vain kuulu saada lapsia. Jos tämä on joku luonnon tapa näyttää meille, että teidän ei kuulu saada vauvoja. Mutta saahan lapsia kaikenmaailman pedofiilit ja hyväksikäyttäjätkin, joiden ei todellakaan kuuluisi saada niitä. Joten ei tuokaan ajatus oikein käy päinsä.

Onneksi asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella. Minä uskon tähän sanontaan enemmän.