Ei se stressi ole sua estänyt raskaaksi tulemasta

Lauantaina nähtiin pitkästä aikaa miehen vanhempia ja kerrottiin viime käänteistä heille. Kerroin, ettei mitään vikaa ole vielä löytynyt ja Anoppihan oli heti samalla kannalla, kuin ennenkin, että on mun korvien välistä kiinni raskaaksi tulo. Hän on ennenkin sitä sanonut, että jännitän ja mietin asiaa liikaa ja pitäisi vaan antaa olla. Selitin kyllä siihen, että lääkäri sanoi ensimmäisellä kerralla, että joskus syy voi löytyä vasta sitten, kun on siirrytty ivf/icsi-hoitoihin. Mulle on kyllä aivan punainen vaate tuo stressi-kortin lyöminen pöytään. Anopin puheet ei oo koskaan aiemmin mua ärsyttäneet ja päin vastoin, aina on vähän helpottanut puhua asioista hänen kanssaan, koska tiedän ettei lastensaaminen ole aikanaan ollut helppoa heille. Ilmeisesti oon vaan liikaa kuullut sitä "kun sä oot sellanen stressaaja.." selitystä, että en jaksa enää yhtään kuunnella.

Välillä vaan ihmetyttää tuo ihmisten puhuminen stressaamisesta. Ihan kiinnostaisi tietää mihin factaan nämä stressin lässyttäjät perustavat sen tietonsa, kun ollaan niin asiantuntevia, että! Seuraavan kerran taidankin kysyä.

Ensimmäisellä käynnillä sairaalassa kysyin sitten stressistä, onneksi mies tökkäsi mua kylkeen ja muistutti, että kysy nyt. Olisin muuten unohtanut. Lääkäri sanoi, että tuota ihan samaa monet kysyvät ja mitään tutkimustietoa ei kuulemma asiasta ole, kuinka paljon stressi voi vaikuttaa. Lopuksi lääkäri sanoi, että jokatapauksessa ei se stressi ole estänyt sua raskaaksi tulemasta!

Semmoinen avautuminen tähän maanantai iltaan, kiitos vaan ja anteeksi. :D

Epäusko

Työkaveri on alkanut olla näkyvästi raskaana ja tänään hänen mahan silittelynsä tuntui erityisen pahalta. Tuli ihan sellainen olo, että miksen minäkin voisi istua siinä mahaani silittelemässä. Prismassakin tuntui kävelevän kaikki raskaana olevat ja lastenvaunuja työntävät vastaan. Ei ne kateuden tunteet ole mihinkään hävinneet, vaikka tehokkaasti olenkin pystynyt selättämään ne viime aikoina. Eilen vielä ajattelin järkevästi, että kumpikin käy- raskaaksi tuleminen tai uusi hoitokierto.

Ystäväni sai vauvan vajaa kuukausi sitten, he asuvat kauempana jonne ajeltiin mun äidin kanssa käymään, kun vauva oli parisen viikkoa vanha. Pidin vauvaa sylissä pariin kertaan ja siinä häntä katsellessa tajusin, että aivan turhaa olen ollut tälle mun ystävälle kateellinen hänen raskaudestaan, kun eihän tämä ole milläänlailla meidän vauva. Vaikka kaikki meidän ystävät saisivat vauvoja, niin ei mikään niistä ole meidän, enkä minä sen enempää tule raskaaksi, vaikka kukaan ei saisi vauvaa. Tämä oli mulle ihan hyvä oivallus ja tuskin sitä olisi tullut, ellen olisi sitä vauvaa nähnyt.

Kierron loppuminen hermostuttaa ja jännittää. Toissapäiväinen mahaturvotuskin on tipotiessään. Pari päivää sitten tuli illalla yhtäkkiä paha olo ja piti käydä vessassa yökkimässä, mutta tämä ei ole mulle kyllä mitään uutta. Tänään on siis pp9 ja kp22.

Oon muuten lueskellut vanhoja Simpukka-lehtiä ja 4/2015 numerossa oli hyvä pätkä siittiöiden kulusta. Oli mun mielestä tosi hyvin selitetty, luin sen ihan ääneen miehellekin.

pp7

Tänään on testipäivään tasan viikko. Ollaan miehen kanssa silloin molemmat vapaalla, niin voidaan yhdessä testata ellei menkat nyt sitten ala jo ennen sitä. Mitenköhän jaksan odottaa vielä viikon? Toki onhan tässä odotettu jo vuosi ja rapiat päälle, niin eihän yhden viikon pitäisi tuntua enää missään. Tilattiin raskauskeijulta testejä, valkattiin niitä yhdessä miehen kanssa. Kuusi halpaa liuskaa ja sitten Clearbluen 2 testiä jemmaan sitä varten, jos liuska sattuisi näyttämään positiivista.

                           

Inssissä oli sattumalta sama lääkäri, kun aukiolotutkimuksessakin. Johtofollikkeli oli kasvanut vähän lisää ja oli silloin 17mm. Siittiöiden liikkuvuuden kehui olevan todella hyvä. Vähän tuntui inhottavalta se katetrin laitto ja sperman ruiskutus, mutta se oli nopeasti ohi ja lopuksi sain pötkötellä siinä hetken. Hän taas varotteli samaa mitä viimeksi, että inssien onnistumisprosentit on pienet ja "näitä saattaa tässä vielä tulla". Sanoi kumminkin, että tilanne näytti silti hyvältä ja että ehdottomasti nämä inssit kannattaa meille tehdä. Lopuksi toivotti onnea matkaan. Mun mielestä tuollainen suhtautuminen on hyvä, liian toiveikasta tai yltiöpositiivista suhtautumista en olis halunnutkaan.

Jos tästä kerrasta ei tärppää, niin uutta inssiä koitetaan tehdä heti seuraavaan kiertoon samoilla lääkityksillä.

Pikapäivitys hotellista

Olen juuri viikonloppureissussa ja ajattelin tulla pikaisesti päivittämään sen verran, että eilen tehtiin inseminaatio, joka sujui hyvin. Lääkäri suositteli varmistelemaan kotona vielä viikonloppuna ja mehän olemme tietysti tehneet työtä käskettyä. :D Tänään aamulla herätessä oli vatsakipua vasemmalla alavatsalla, jota kesti koko aamupäivän. Ihan niinkuin mukamas olisi ollut vähän erilaista kipua mitä ennen aina oviksen tietämillä, heh. (Niin varmaan.)

Inssin jälkeen kävin kirppiksellä ja ihan melkein ääneen olis voinut nauraa, kyn ystävälle laitoin viestiä, että onpa huvittavaa, kun kukaan ihminen täällä ei tiedä missä olen juuri ollut ja nyt täällä vaan hypistelen vaatteita muina miehinä. Lääkärille naurahdin inssin jälkeen, että nyt tekis mieli mennä kotiin makaamaan jalat kohti kattoa koko viikonlopuksi, ettei ne vaan valu sieltä heti pois. Mutta lääkäri siihen sanoi, että en minä siihen voi nyt itse juuri mitenkään vaikuttaa.

Noh, makasinpa illan silti sohvalla jalat sohvatyynyjen päällä kauratyyny alavatsalla... :D

Aukiolotutkimuksesta ja ultrasta

Nyt vasta ehdin kertomaan tiistaista. Miehen piti tulla mukaan, mutta sillä venyikin yövuoro niin pitkäksi, ettei ehtinyt, mutta sisko onneksi pääsi mukaani. Oli kiva, kun ei tarvinnut yksin mennä, ei jännittänyt ehkä ihan niin pahasti. Lääkäri oli eri kuin viimeksi, mutta mukava hänkin. Ensin hän kävi meidän tilanteen siinä nopeasti läpi ja sitten sainkin jo riisua pöksyt ja käydä pöydälle. Lääkäri heti kysyikin, että jännittääkö mua ja olenko ottanut särkylääkettä.

Ultralla katsottiin ensin ja lääkäri totesikin heti nähtyään vasemman puolen, että siellä oli jo hyvän kokoinen rakkula. 15mm. Muita ei näkynyt. Sitten tehtiin tutkimus. Lääkäri ihmetteli pariin kertaan tutkimuksen aikana, että oon kyllä tosi rauhallinen ja sitten totesikin, että mulla taitaa olla korkea kipukynnys, kun niin hyvin pärjään. Inhottavalta ja epämukavaltahan se tuntui, mutta ei ollut kovaa kipua, sellaista etteikö sitä olisi kestänyt. Pari kertaa taisin vähän irvistää. Molemmat johtimet oli auki ja kohtu näytti terveeltä. Huokaistiin siskon kanssa molemmat vaan helpotuksesta, kun lääkäri sanoi, että "ja niin on oikeakin puoli auki".

Lääkäri kirjoitti reseptin Pregnylille, jonka pistin tänään töiden jälkeen. Pistämistä harjoteltiin hoitajan kanssa. Onnistuin saamaan toisesta ampullasta pienen haavan sormeen, mutta muuten meni hyvin. Se itse pistosvaihe oli kaikista jännin, että uskalsi pistää sen piikin tuohon mahamakkaraan. :D Vähän on pistellyt mahaa koko illan sen jälkeen.

Huomenna on sitten inssi, jaiks! Lääkäri sanoi, että huomenna on juuri hyvä ajankohta tehdä se, kun rakkula on niin hyvän kokoinen jo. Meistä otetut labrat hän katsoi myös ja kaikki olivat normaalit eli selittävää syytä ei löytynyt niistäkään, miksi raskaus ei ole alkanut.

Jos kaikki vaan menee huomenna hyvin, niin sitten onkin jännittävät kaksi viikkoa edessä. :)

Kp8

Heräsin eilen aamulla aivan järkyttäviin vatsakipuihin. Jouduin olemaan kaksinkerroin vessanpöntöllä, kun vatsaan koski niin paljon ja oli aivan tuskanhiki päällä. Parikymmentä minuuttia siinä kärvistelin ja olin jo ihan valmis soittamaan töihin, että en pysty lähtemään aamuvuoroon. Herkimmät lukijat voivat skipata pari seuraavaa lausetta. :D Vatsa oli sekaisin ja jossain vaiheessa oksettikin, mietin, että nyt jos tulee oksennus, niin on oksennettava varmaan lattialle, koska pöntöltä en voi nousta :D Otin imodiumin ja Panadolin (1g) ja ne taisi auttaa, koska hetken päästä olo helpotti ja lopulta pääsin lähtemään töihin. Iltapäivällä alkoi uudestaan maha olemaan vähän arka ja samanlainen olo on ollut tänäänkin. Lueskelin myöhemmin, että lääkkeen haittavaikutuksissa mainittiin vatsakipu ja että jollain muullakin on ollut samanlainen juttu Letrozolia syödessä. Niin epäilen, että tämä oli kyllä siitä lääkkeestä johtuvaa. Vähän pelotti ottaa eilen illalla viimeinen lääke, mietin, että tuleeko samanlainen show tänäkin aamuna, mutta ei onneksi.

Jännittää kyllä tosi paljon tuo tiistai. Onkohan johtimet auki ja onko lääke saanut mitään aikaan, kivuista päätellen kyllä siellä ainakin jotain tapahtuu. Päästäänköhän insseihin ja voidaankohan sitä tehdä tässä kierrossa. Lääkäri epäili, että se tehtäisiin kp14 paikkeilla, mutta se osuu meillä lauantaille.

Vähän pelottaa kyllä sekin, että kuinkahan tässä pudotaan kohta korkealta ja kovaa. En oo varmaan vuoteen ollut näin monta päivää näin hyvällä mielellä, etten ole alituiseen murehtinut ja stressannut sitä, kun meillä ei tärppää. Tosin, onhan tämän yli vuoden aikana ehtinyt niihin pettymyksiinkin jollain tasolla tottua.

Neljäs päivä Letrozolia

Koko viikko on ollut aika kiireinen. Maanantaina meni koko päivä soitellessa polille, enkä saanut sieltä ketään kiinni koko päivänä. Yritin joka välissä soitella minkä töiltäni ehdin. Tiistaille sain labra-ajan. Kävin siellä kesken aamuvuoron ja silloin sain myös polilta hoitajan kiinni. Oli sattumalta sama hoitaja, kun viime viikollakin ja hän oli tosi mukava. Hetki juteltiin ja kyselin muutamat asiat mitä olin miettinyt. Aukiolotutkimukseen sain ajan tulevalle tiistaille, hän taas muistutti ottamaan särkylääkkeen ennen sinne menoa. Onneksi mulla on silloin vapaa, niin ei tarvii sen vuoksi töitä sumplia.

Letrozolia oon nyt ottanut neljättä päivää ja eilen oli ensimmäistä kertaa vähän outo olo koko päivän. Mahaa nippaili ja pisteli koko illan, ei ollut kipeä, mutta tavallaan muistutti koko ajan olemassa olostaan. Turvoksissa oli myös, yleensä mulla on maha turvoksissa vain kuukautisia ennen tai niiden aikana, ei jälkeen. Töissä kävi myös huvittava juttu. Istahdin iltapäivällä juomaan kahvin ja syömään rahkaa niin totesin siinä vaan muutamalle työkaverille, että onpas jotenkin ylivilkas olo. Söin ja teinkin siinä vielä jotain, aikaa kului varmaan kymmenisen minuuttia, kun istuin uudestaan alas ja totesin, että ei vitsi, kun alkoi väsyttämään. En tajunnut yhtään itse puheitani, kunnes työkaveri huomautti ja naurettiin kaikki asialle.

Hyvä mieli ja helpottunut olo jatkuu edelleen, yritän nauttia tästä nyt niin kauan, kun sitä kestää.

Yk15

Tein eilen aamulla raskaustestin, koska oltiin illalla menossa yhtiin tupareihin ja ajattelin, että siellä voisin pitkästä aikaa vähän juoda ennen, kun hoidot alkaa. En aio alkoa nyt juoda enää, kun hoidot alkaa. Noh, yhtä viivaahan siinä pian sain taas pällistellä. Ajattelin jo, että ihan varmasti on menkat nyt sitten myöhässä, kun niiden alkamista kerrankin oikein odottaa. Vuoto alkoikin yllätten samana iltapäivänä, oli pakko heti soittaa kummitädillekin ja kertoa, että nyt ne alkoi. Lääkäri sanoi, että ensimmäinen kiertopäivä on se päivä, kun vuoto alkaa kunnolla ja jos nyt oikein päättelen, niin se on mulla tänään. Huomenna täytyy aamusta soittaa hoitajalle ja samalla myös labraan, että voisinko saada työpaikan viereiseen labraan ajan tiistai aamuksi. Netissä ei ollut enää vapaita aikoja, mutta jos ne pystyis puhelimitse vaikka antamaan, niin voisin käydä siinä kesken töiden.

Monta asiaa muistettavana ja jännittää miten työt ja kaikki saa sumplittua yhteen.

                         

Loppuun vielä kevennys. :D Sain Kummitädiltä hauskan sarjakuvan tänään, oli leikannut sen jostain lehdestä. :D

Ensimmäinen käynti polilla

Torstaina vihdoin koitti se päivä jota oltiin odotettu. Lääkäri oli onneksi tosi mukava. Ensin käytiin esitietolomakkeet läpi ja miehen viimesyksyisen siemennestenäytteen tulokset myös. Sitten tutkittiin ja ultrattiin. Lääkäri tosi kivasti selitti mitä siellä ultrassa näkyi ja sanoi, että täältä selvästi näkee, että olen ovuloinut tässä kierrossa ja että loppukierto on meneillään.

Olin ihan puulla päähän lyöty, kun ultrauksen jälkeen lääkäri ehdotti, että seuraavaan kiertoon voitaisiin tehdä munajohtimienaukiolotutkimus ja sitten jos johtimet on auki, niin samaan kiertoon koitetaan tehdä ensimmäinen inseminaatio! Olin ihan varautunut siihen, että nyt ensin tutkitaan ja ehkä koitetaan vielä jollain lääkkeellä ensin muutama kuukausi ja ehkä sitten jossain vaiheessa pääsisi insseihin.

Tosi paljon tuli uutta asiaa ja jännittää, että kuinkahan nyt osataan kaikki tehdä ja muistaa. Kaikenkaikkiaan olo on todella helpottunut, ihan kuin olisi pudonnut taakka harteilta ja kivi sydämeltä, kun ei tarvii enää kahdestaan tätä yritystä jatkaa ja jaksaa. Viime päivinä on ollut ihan sellainen olo, että mun tekis mieli vaan itkeä ilosta, kun oon niin ilonen siitä, että meillekin tapahtuu vihdoin jotain hyvää, kun nyt näin nopealla tahdilla lähti asiat menemään eteenpäin.

Kuukautisen pitäisi alkaa tänä viikonloppuna tai alkuviikosta. Silloin pitää heti soittaa hoitajalle ja varata aikaa siihen munajohtimienaukiolotutkimukseen. Sitten pitää käydä kierron päivinä 2-5 verikokeissa (miehen myös tässä lähiaikoina) jonka jälkeen syön kp 3-7 Letrozolia tai kp 5-9. Riippuen siitä milloin ehdin labraan, vasta verikokeiden jälkeen saan alkaa syödä tota lääkettä. Sillä sitten tuetaan ovulaatiota, vaikka se mulla luultavasti tapahtuukin. Tutkimuksessa katsotaan ovulaation tilannetta ja jos johtimet on auki, päätetään milloin inseminaatio tehdään. Tarvittaessa ultrataan vielä siinä välissä.

Lääkärin jälkeen käytiin vielä hoitajalla, joka laittoin lähetteen labraan ja antoi muutenkin ohjeita. Saa nyt nähdä miten nää kaikki asiat menee, koska menkat alkaa ja osuuko ovulaatio juuri viikonlopulle. Varmaan eniten jännittää tuo aukiolotutkimus, että onko ne mulla auki.