keskiviikko 24. elokuuta 2016

Oireista

Oon siitä aiemmin varmasti kirjoittanutkin, miten oon aina ollut kova kuvittelemaan vaikka mitä oireita. Alkuun varsinkin. Kaikenmaailman viluisesta olosta valkovuodon koostumukseen on tullut googleteltua ja heti on tuntosarvet nousseet pystyyn, että "jokohan nyt"..

Ainut oire mitä vähän kummastelin ennen testin tekoa, oli närästys. Muistaakseni se alkoi lauantaina ja maanantaina tehtiin testi. Oltiin oltu perjantai iltana kaveripariskunnan kanssa leffassa ja syömässä ja aluksi ajattelin närästyksen johtuvan siitä ruuasta mitä söin. Mutta sit se jatkuikin viikonlopun yli. Toinen mikä oli, että mun lempijuusto haisi mun nenään tosi pahalle. Mistään näistä ei kyllä mikään testailuhimo yltynyt muistaakseni, lähinnä taisin ajatella, että "joopa joo, nää on taas näitä". :D

Maanantaina oltiin miehen kanssa ruokakaupassa, jossa mies sitten ehdotti, että ostetaan nyt vaan testi ja tehdään jo. Torstai oli virallinen testipäivä. No me ostettiin, mutta matkalla kotiin tulin jo katumapäälle. Tuntui jotenkin kauhealta ajatella, että nyt kun voisin olla raskaana, testin teon jälkeen pitäisi siirtyä siihen ei-raskaana tilaan taas. Yhtään en osannut ajatella, että voisi plussa tulla. Sovittiin sitten miehen kanssa, että kotiin päästyä minä pissaan kippoon ja mies tekee sen, eikä kerro mulle tulosta. :D No näin tehtiin ja keittiössä odottaessa meinasin jo miehelle huudahtaa, että älä tee sittenkään. Olisinhan miehen naamasta tuloksen kuitenkin osannut lukea. Siinä samassa mies kuitenkin huusi vessasta, että "tää tais mennä pieleen, tää koko tikku meni ihan keltaseks".

Oltiin ostettu pregcheckin pakkaus, missä oli kaksi testiä ja kyllähän se mua seuraavana aamuna poltteli koko ajan. Herätessä pissasin kippoon ja pitkään siinä jahkailin, että teenkö vai en. Miehen herätin ja kun sekin sanoi, että tee nyt vaan niin tein sen sitten. Kyllä siinä piti pari kertaa katsoa uudestaan, että näänkö nyt ihan tosissaan oikein. Sitä testiä ihmetellessä mies sitten sanoi, että oli se kahta viivaa näyttänyt jo edellisenä päivänä, oli vain hätäpäissään keksinyt jonkun selityksen, kun lupasi ettei kerro mulle. :D

Taisi olla viikolla viisi, kun mulla alkoi sitten kova pahoinvointi joka ajoikin mut sairaslomalle reiluksi kuukaudeksi. Mutta tosiaan, mitään selvää oiretta ei siis ennen testin tekoa ollut. Sitten jälkeenpäin vain osasin yhdistää, että olikin olleet totisesti raskausoireita.

4 kommenttia:

  1. Miten siellä menee, kun ei ole vähän aikaan kuulunut mitään? :) Mielenkiinnolla luen blogiasi kun minulla juuri piinapäivä 12 meneillään. Punktiossa ei saatu kuin kaksi vaivaista munasolua joista toinen vain hedelmöittyi joten edessä toinen ivf/icsi-hoito jos tämä ei tärppää. Sinullakaan ei näyttänyt isoa saalista punktiosta tulla niin siinä mielessä kiinnostavaa seurata ja että kumminkin vähällä määrällä voi tulostakin saada. Toivottavasti siellä on kaikki hyvin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos kysymästä, tänne kuuluu ihan hyvää. Voisin nyt kirjotella vähän kuulumisia pitkästä aikaa. Miten teillä kävi testin kanssa? Voi kumpa olis onnistanut! Voin niin sun fiiliksiä kyllä kuvitella, me oltiin tosi lannistuneita sillon punktion jälkeen, kun saalis oli niin huono ja mä vaan pelkäsin valmiiksi jo seuraavaa hoitoa, kun tuo ivf oli niin rankka.
      Paljon tsemppiä teille sinne, oli tulos mikä hyvänsä!!

      Poista
    2. Kiitos tsempeistä, testipäivänä tulos nega ja vuotokin alkoi. :( Joten jonossa ollaan ja uutta hoitoa kohti. Alussa pettymys tuntui pahalta ja itkin monta päivää, mutta nyt on jo onneksi ihan hyvä ja luottavainen fiilis että seuraava hoito toisi onnen. <3 Minulla eka ivf/icsi oli fyysisesti tosi helppo ehkäpä juuri pienen saaliin takia, henkisesti rankempi kylläkin. Ja miehestä johtuvan "vian" lisäksi minulla todettiin pco, ja todella suuri riski tulla hyperi joten lääkärit miettivät aika tarkkaan tulevia lääkeannoksia että saataisiin hyvä saalis ja vältyttäs hyperiltä. Mutta kaikkea hyvää sinulle raskauteen, toivottavasti kaikki menee hienosti! :)

      Poista
    3. Voi harmi. Hyvä, et fiilikset on kuitenkin toiveikkaat alku pettymyksen jälkeen. Toivotaan parempaa saalista seuraavalla kerralla. Mä oon joskus kuullut, että ensimmäinen hoito olisi tavallaan niin kuin kokeilukin, et miten juuri sun kroppa reagoi niihin lääkkeisiin. Muistan, että meillekin lääkäri silloin puhui sen suuntaista. Ja onhan se totta, että yksilöllinen se hoito aina on, eikä sitä voi etukäteen tietää miten kullakin lääkkeet tepsii milläkin annostuksilla. Että seuraavalla kerralla voi teillekin tulla paremmin soluja.
      Kiitos ja onnea teille uuteen yritykseen. <3

      Poista