Epäusko

Työkaveri on alkanut olla näkyvästi raskaana ja tänään hänen mahan silittelynsä tuntui erityisen pahalta. Tuli ihan sellainen olo, että miksen minäkin voisi istua siinä mahaani silittelemässä. Prismassakin tuntui kävelevän kaikki raskaana olevat ja lastenvaunuja työntävät vastaan. Ei ne kateuden tunteet ole mihinkään hävinneet, vaikka tehokkaasti olenkin pystynyt selättämään ne viime aikoina. Eilen vielä ajattelin järkevästi, että kumpikin käy- raskaaksi tuleminen tai uusi hoitokierto.

Ystäväni sai vauvan vajaa kuukausi sitten, he asuvat kauempana jonne ajeltiin mun äidin kanssa käymään, kun vauva oli parisen viikkoa vanha. Pidin vauvaa sylissä pariin kertaan ja siinä häntä katsellessa tajusin, että aivan turhaa olen ollut tälle mun ystävälle kateellinen hänen raskaudestaan, kun eihän tämä ole milläänlailla meidän vauva. Vaikka kaikki meidän ystävät saisivat vauvoja, niin ei mikään niistä ole meidän, enkä minä sen enempää tule raskaaksi, vaikka kukaan ei saisi vauvaa. Tämä oli mulle ihan hyvä oivallus ja tuskin sitä olisi tullut, ellen olisi sitä vauvaa nähnyt.

Kierron loppuminen hermostuttaa ja jännittää. Toissapäiväinen mahaturvotuskin on tipotiessään. Pari päivää sitten tuli illalla yhtäkkiä paha olo ja piti käydä vessassa yökkimässä, mutta tämä ei ole mulle kyllä mitään uutta. Tänään on siis pp9 ja kp22.

Oon muuten lueskellut vanhoja Simpukka-lehtiä ja 4/2015 numerossa oli hyvä pätkä siittiöiden kulusta. Oli mun mielestä tosi hyvin selitetty, luin sen ihan ääneen miehellekin.