Tätä on ehkä joidenkin vaikea ymmärtää, mutta olen viettänyt monen monta vaivautunutta hetkeä työpaikalla, kun siellä ollaan iloittu jonkun vauvaa. Oon kirjoittanut tästä kyllä ennenkin..
Silloin, kun yritystä oli takana vasta vähän, muistan haaveilleeni siitä, kuinka olisi kiva olla töissä, kun maha alkaisi pyöristymään ja asiakkaatkin saattaisivat huomauttaa siitä. Oon odottanut sitä niin kauan, että pääsisin jäämään töistä äitiyslomalle. Ei sitä hetkeä vain koskaan tullut mulle,
Alanvaihtoa on miettinyt jo tosi pitkään. Nykyisessä työssäni ja työpaikassani olen vain jatkanut olemista, koska "sitten on niin helppo vakituisesta työpaikasta jäädä äitiyslomalle". Oon toki pitänyt työstäni, mutta kaipaan vaihtelua jo aika kipeästi. Viime talvena jokin katkaisi kamelin selän. Ehkä se oli rohkaiseva keskustelu yhden työkaverin kanssa, joka oli jatkanut opiskeluita ja vaihtamassa koulutustaan vastaavaan työhön tyytyväisenä päätöksestään tai jokin muu, mutta jokin sai mut hakemaan kouluun.
Ennen kuin tieto koulusta tuli, olin puoliksi toivonut, että en pääsisi, jotta mun ei tarvisi tehdä sitä päätöstä. Kuitenkin, kun sähköposti koulusta tuli, en ehtinyt lukea sitä edes loppuun, kun olin niin innoissani ja soitin heti miehelle, siskolle ja tädille ja kerroin. Päätin ottaa opiskelupaikan vastaan. Kerran on känyt mielessä, että tulikohan haukattua liian iso pala kerralla, kun tilanne on tämä. Koen kuitenkin, että vaikka koulusta tulisi mulle stressiä, on se kuitenkin parempaa stressiä, kuin tuo työ, joka on vaivannut mua jo pitkään. Olen selvittänyt paljon asioita ja jos ja kun niin käy, että saamme vauvan näillä hoidoilla, voin keskeyttää opintovapaan ja koulun ja jatkaa koulua äitiysloman jälkeen.
Nyt on siis vain odotettava ja katsottava mitä tapahtuu. Niin kuin ennenkin. Huomenna meillä on ultra polilla, kerron siitä sitten myöhemmin.
Voi että, niin samoja ajatuksia täällä myös! Kaksi vuotta sitä on haaveillut työssäkäyvänä että maha alkaisi jossain kohtaa pyöristyyn ja haaveet muuttua todeksi mutta ei.. Olen myös miettinyt alanvaihtoa, mutta tuntuu ettei uskalla heittäytyä tyhjän päälle juurikin vakituisen työn vuoksi, säännöllinen toimeentulo jne. Ja hoidot puskee päälle. Se tietää rahanmenoa. Vaikeita asioita mutta hienoa kun sinä uskalsit hakea kouluun ja pääsitkin vielä!
VastaaPoista